Uusi uljas maailma, hyvinvointi ja epävakaa ihminen

Tapio Luoma-aho

Spoilerivaroitus: kirjoitus sisältää merkityspaljastuksia ja tulkintoja sarjasta Brave New World (Peacock / HBO 2020).

Hyvin usein scifi puhuu vähintään yhtä paljon nykyajasta kuin tulevaisuudesta. Scifi kuvaa nykyajan ilmiöitä, trendejä ja teknologisia mahdollisuuksia ja pyrkii kurkistamaan siihen, millainen todellisuus ekstrapoloituu, jos nykyistä tietä kulkee vähän pidemmälle. Usein scifin sanoma on yhteiskunnallinen. Aldous Huxleyn v. 1931 kirjoittama parodinen dystopia Brave New World oli vastine sen ajan kehitysoptimistiseen scifikirjallisuuteen. HBO:n sarja on jossain kohdin kirjan arvoinen, vaikka tarinaa onkin päivitetty nykyaikaan. Kuten HS:n kriitikko otsikoi: Brave New World tulee liian lähelle ollakseen hauska.

Tarinan päähahmoja ovat Uuden uljaan maailman – globaalin valtion yhden pääkaupungin New Londonin asukkaat Marx ja Lenina (paino tavulla ’ni’) sekä utopiamaailman ulkopuolelta tuleva ”villi” (savage), jolla on vain nimi John. Muita tärkeitä hahmoja on mm. maailmanhallitsija (world controller) Mustafa Mond, jota HBO:n sarjassa esittää nainen. Hänet Huxley nimesi Mustafa Kemal Atatürkin mukaan, joka oli yksi 1900-luvun alkupuolen tärkeimpiä yhteiskunnallisia uudistajia.

Sarjan metajuoni on täydellisen yhteiskunnan etsintä, utopian tavoittelu. Uusi uljas maailma on eräänlainen saavutettu utopia. Uuden uljaan maailman arvoista keskeisin on vakaus. Uudessa uljaassa maailmassa kaikki ovat onnellisia, aina. Piste. Toisaalta yhteiskuntajärjestys on selkeän hierarkkinen ja jokaisella on paikkansa (kastinsa): alfat, betat, gammat jne. Yhteiskuntaa pyörittää sosiaalisen median ”päivitetty” versio, missä kaikki ovat verkottuneita koko ajan toisiinsa. Niinpä kukaan ei ole yksinäinen, ja toisaalta juuri mitään yksityisyyttä ole. Huxleyn kirjan maailmassa myös konsumerismi oli keskeinen teema (talouden elvyttämiseksi maailmansodan jälkeen).

Seksuaalisuus ja lisääntyminen on täydellisesti erotettu toisistaan ja monogamia on ehdottomasti kielletty: siitä varoitetaan villien arkaaisena ja mustasukkaisuutta aiheuttavana tapana. Lisääntyminen hoidetaan täysin teknologisesti, mutta muuten yhteiskunta on hyvin seksualisoitunut, tai paremminkin seksi on banalisoitunut arkipäiväiseksi (vrt. Freud, johon kirjassa viitataan).

”Have you checked your levels?” 

Erittäin keskeinen teema sarjassa on tunteiden (itse)hallinta ”soma” -pillereiden avulla (medikalisaatio). Vertailun vuoksi, masennuslääkkeitä käyttää tänä päivänä yli 400 000 suomalaista. 

Sarjan hienoimmat kohtaukset ovat pieniä yksityiskohtia. Kun jokaista kielteistä tunnetta voidaan täsmälääkitä ja kaikki ajattelevat ja kokevat tilanteet pääosin samalla tavalla, tarinaa rytmittää äänimaisemana soma-annostelijoiden kliksutus.

UUSI ULJAS MAAILMA JA KULTTUURI

”Mitäs tässä, valmiissa maailmassa…”

Kiintoisimmat kirjan/sarjan sivuteemat liittyvät kulttuuriin ja osaamiseen. Uudessa uljaassa maailmassa kaiken helppous, valmius ja jatkuva onnellisuus on tehnyt ihmiset sieluttomiksi ja totaalisen kyvyttömiksi keksimään tarinoita. Tuntokuvat (feelie, vrt. movie) tarjoavat simuloituja tunnekokemuksia, koska elämä itsessään ei niitä tarjoa. Eräs sarjan kiintoisimmista kohtauksista on tuntokuvien tekemisellä itsensä ”elättävän” Helm’n kyvyttömyys kuvitella edes alkeellinen tarina tai juoni. Pääsääntöisesti tunteet ovatkin UUM:n asukkaille outo ja vieras asia.

Joka ilta UUM:ssa on juhlia ja ne huipentuvat tietenkin aina orgioihin. Seksiin suhtaudutaan tylsistyttävän arkipäiväisesti – ja toisaalta hierarkisesti (alempien kastien itsemääräämisoikeus on alistettu ylempien haluille).

Ainoa musiikki UUM:ssa on jokailtaista biletystä taustoittava lattea teknojumputus, jossa ei ole sanoja, tarinaa eikä dissonanssia. Tämän kontrastina sarjan alussa esitellään villien keskuudessa asuva käytettyjen CD-levyjen tai mp3-tiedostojen kauppias, joka toteaa surullisena, että ”sääli, ettei tätä enää tehdä.” Historia on UUM:ssa merkityksetön. Eletään jatkuvassa nykyhetkessä, ketään ja mitään ei jäädä muistelemaan ja mitään parempaa tulevaisuutta ei osata kuvitella. Yhteiskunta on saavuttanut utopian, ei ole mitään muuta paikkaa, minne mennä. Ei mitään, mihin pyrkiä. Jäljelle jää vain nautinnot.

UUM:ssa kirjat on kielletty ja vähäistä jäljelle jäänyttä kulttuuriperintöä, muistia jostain kulttuurista, uskonnosta, taiteesta, historiasta säilyttävät ainoastaan villit ja UUM:ssa maailmanhallitsija, joka on elänyt jo UUM:aa edeltävänä aikana. Eläimiä ei ole missään, viemärirottia lukuun ottamatta. Projektio on kiehtova vain hieman nykyajasta eteenpäin.

Niin. Miksi osata mitään? Miksi nähdä esimerkiksi soittimen rakentamisen vaiva, miksi opetella soittamaan, kun mitä tahansa musiikkia on saatavilla netistä ilmaiseksi, vaivatta, kellon ympäri? Soittimet, soittotaito, lp-levyt, kasetit, cd:t, dvd:t jopa mp3:t alkavatkin olla arvottomia, arkaaisia jäänteitä? Mutta mitä jos ”Indra” (internet) kaatuisi, mitä jäisi jäljelle? Palaamme musiikissa – samoin kuin kaikessa muussa suoraan takaisin kivikaudelle: sotimaan ja soittamaan käyttäen kiviä ja keppejä, kuten Huxleyn aikalainen Albert Einstein näki. Uudessa uljaassa maailmassa ”kuolemme” tylsyyteen, mutta ilman sitä kuolemme nälkään. Ehkä tulevaisuuden nuorille jääkin vain kaihoisia muistoja musiikista …  valaista, gebardeista, mehiläisistä…

Teknologinen kehitys on yksisuuntainen tie. Tavallaan UUM:n maailmankuva onkin hyvin teknologiapessimistinen. Mutta onko jonkinlaiselle optimismille perusteita? Samaa teemaa käsitellään tietenkin monessakin scifi-tuotannossa.

UUSI ULJAS MAAILMA – TYÖ JA OSAAMINEN

Aivan kaikkea alkuperäisen kirjan teemoja ei sarjaan ole mahdutettu, kuten viittausta Henry Fordiin. Kirjassa UUM:n ajanlasku perustuu T-fordin liukuhihnatuotannon käynnistämiseen 1908 (kirjassa eletään vuotta 632 Anno Ford). Huxley siis näki jo 1930-luvulla, että historian merkittävimmät vallankumoukset ovat olleet teknologisia. Onko näin?

Ehkä onkin niin, että vain teknologiset vallankumoukset ovat oikeasti muuttaneet inhimillistä todellisuutta: kirjapainotaito, höyryvoima, antibiootit ym. lääketiede, ehkäisyvälineet, viestintäteknologia, internet, tekoäly, automaatio, ihmisen tunne-elämän kemiallinen (itse)kontrollointi…  Myös ikääntymisen ongelma on UUM:ssä ratkaistu (Huxley kirjoitti teemasta 90 vuotta ennen Yuval Noah Hararin Homo Deusta).

Uusi uljas maailma on täysin automatisoitu (avaruusluksuskommunismi), mutta jokaisella on kuitenkin joku ”näennäistyö”. Sarjan beta-kastin päähenkilö Lenina Crowne merkitsee työkseen alkioihin niiden kastin. Olettaisi, että tämänkin hyvin yksinkertaisen työn robotti voisi tehdä yhtä hyvin. Alimman kastin epsilonit lähinnä siivoavat ja palvelevat – tai käytännössä päivystävät ja siivoavat jonkun satunnaisesti hajoavan juomalasin maasta tai tarjoilevat valmisruoka-annoksen. Alfojen raskas tehtävä on lähinnä mietiskellä yhteiskuntaa ja sen tulevaisuutta. Kuulostaako tutulta…? Vrt. Platonin ajatus filosofikuninkaista – tai vaikka Uuden testamentin kuvaus ateenalaisista, joilla ei ollut aikaa ”muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.” Miksi emme jo nyt vain kaikki ryhdy ”alfoiksi” ja vietä päiviämme pohtien yhteiskunnan kehittämistä?

Elämä on siis taitavasti optimoitu sekoitus konsumerismia, viihdettä, nautintoja ja (näennäis)työtä – ja häiritsevät vaikutteet lääkitään pois. Sarjan eräs pääkysymys onkin tämä: Jos pystyisimmekin rakentamaan utopian, esimerkiksi sen täysin automatisoidun avaruusluksuskommunismin, miten ja miten kauan se pysyisi vakaana, ennen kuin itse repisimme sen kappaleiksi? Vuoden? Kaksi? Sukupolven? ”Uuden uljaan maailman” eksistentialistiset teemat turhautumisesta tuttuja mm. Fight Club’sta. Liian valmis (uljas) maailma pitää tuhota – se piti tuhota vuonna 1968 ja se pitää tuhota uudelleen ja uudelleen – ja etenkin mikäli mitään muuta (transsendenttiä) merkitystä ei elämään löydy.

Kuinka kauan ihminen ei voi kestää tarkoituksettomuutta ja merkityksettömyyttä vaikka tarjolla olisikin jatkuvaa turvaa ja hyvinvointia? (Vrt. Jordan Petersonin teesit.) Jos pystyisimme täydellisesti lääkitsemään merkityksettömyyden, eksistentiaalisen ahdistuksen, pettymykset ja muut kielteiset tunteet pois (mitä toki ihminen on tehnyt jo vuosituhansia viihteen, päihteiden, lääkkeiden ym. avulla), tekisikö se meistä vielä tylsämielisempiä kuin UUM:n hahmot, jotka ehkä luulevat olevansa kovinkin viisaita, mutta oikeasti eivät tiedä tai varsinkaan osaa yhtään mitään – kuten emme mekään nykyajan ”alfat”, yhteiskunnalliset pohdiskelijat?

Työ antaa elämälle tarkoituksen ja siten pitää ihmiset tyytyväisinä. Sarjassa ei tosin kovin paljoa käsitellä työn ja tuotannon kysymyksiä, joita kirjassa sivutaan. Alkuperäisteoksessa kuvataan, miten kaikilla ihmisillä kuitenkin on työ ja tehtävää, koska pelkkä joutenolo saisi ihmiset turhautuneina käyttäytymään levottomasti, kuin koronapandemian vuoksi työttömyyteen heitetyt ja/tai sisätiloihin suljetut nuoret…

Työ tekee vapaaksi”, kuten eräät pian Huxleyn kirjan kirjoittamisen jälkeen valtaan nousseet ”uuden uljaan maailman” nikkarit ymmärsivät.

MITEN UTOPIA PÄÄTTYY?

Kirjassa totalitaristinen Uusi uljas maailma on luotu yhteiskunnalliseksi utopiaksi katastrofaalisen maailmansodan ja talousromahduksen jälkeen. Jo tarinan alkupuolella esitellään yhteiskunnallinen jännite (kastijärjestelmä) ja on väistämätöntä, että jossain vaiheessa se laukeaa ja UUM tuhoutuu mahdottomuuteensa – tai sitten vain vahvistuu entisestään ja kontrolli tiukkenee. Järjestelmä testaa itseään stressaamalla ja iteroituu paremmaksi ja vakaammaksi – tai ehkä loppupeleissä entistä haavoittuvammaksi. Ja kierre jatkuu…

Epävakaus ei ole kapitalistisen järjestelmän ominaispiirre, kuten tänäkin päivänä jotkut ajattelijat väittävät. Mutta ei se myöskään ole kommunismin yksinoikeutta. Epävakaus on kaikkien inhimillisten järjestelmien ominaispiirre, koska ihminen on epävakaa. Tämä ehkä on UUM:n tärkein opetus ja se myös ilmaistaan sarjassa eksplisiittisesti. Ihminen on mahdoton yhtälö ratkaistavaksi ja siksi tarina jatkuu – tai ihminen on tuhottava.

”Tuomiopäivän profeettoja” ja kriisien ennustajia on aina ollut keskuudessamme, mutta olisi kohtuutonta väittää, etteivätkö jotkut heistä olisi olleet tarkkanäköisiä. Vuonna 2007 alkaneella pankki- ja valuuttakriisillä oli ennustajansa (mm. Taleb). Seuraava systeemitason kriisi on peruuttamattoman keskinäisriippuvaisessa maailmassamme todennäköisesti globaali. Kriisi voi olla globaali maksujärjestelmä- / valuutta- ja pankkikriisi, pakolaiskriisi, logistiikkakriisi, pandemia, nälänhätä, tietotekninen häiriö, sota tai jotain muuta. Ympäristö- ja biodiversiteettikriisistä on varoittelijansa, tämän päivän Pentti Linkolansa. Jo yhdenlaisen profeetan aseman saavuttanut ekonomisti Tuomas Malinen muiden muassa varoittaa, että elämme ihmiskunnan historian pahimman talouskriisin kynnyksellä…

Isossa kuvassa jo meidän nykyisessä ”uudessa uljaassa maailmassamme” on ”löysät” niin vähissä (tuotantoketjuissa ja osaamisessa), että sillä, mistä globaalista systeemistä globaali kriisi käynnistyy, ei ole merkitystä, koska on varsin todennäköisesti että kriisi leviää ja vaikuttaa kaikkiin hyperglobaalin maailman järjestelmiin ja verkostoihin. Kuten uuden uljaan maailman asukkaat, emme siinä tilanteessa tee taidoillamme ja valtiotieteen väitöskirjoillamme yhtään mitään. Ja kun pöly laskeutuu, mietimme jälleen kerran, miten ”uusi uljas maailma” rakennetaan? Millaisen ihmiskuvan varaan…?

Mutta utopioiden rakentaminen ei lopu. Kuten Utopia for Realists -kirjan kirjoittaja, eettisen sosialismin puolestapuhuja Rutger Bregman toteaa, utopian yksi merkitys on siinä, että se pitää ihmisen liikkeellä. Ei utopioita ole tarkoituskaan saavuttaa. Utopian tavoittelu pitää ihmisiä liikkeellä, tarjoaa sen tavoitteen, mikä ehkä tekee elämästä mielekästä ainakin joillekin ”alfoille”.

(varoitus, tässä lopussa on juonipaljastuksia)

Mitä sarjaan tulee, valitettavasti joudun sanomaan, että sarjan lopetus osin vesittää sarjan sekä Huxleyn kirjan raastavat avainkysymykset ihmisluonnon paradoksaalisuudesta. Lopulta paljastuu, että pääpahis onkin UUM:aa hallitsemaan rakennettu tekoäly. Siis teknologia. Se pandoran lipas.

Aldous Huxley ja Uusi uljas maailma on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Viitattua kirjallisuutta:

Brave New World / Uusi Uljas Maailma. Aldous Huxley. 1932.
Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi. Pontus Purokuru. Kosmos 2018.
The Case for Working With Your Hands. Or Why Office Work is Bad for Us and Fixing Things Feels Good. Matthew Crawford. Penguin Books 2011.
Homo Deus. A Brief History of Tomorrow. Yuval Noah Harari. Vintage Publishing 2017.
Utopia for Realists: The Case for a Universal Basic Income, Open Borders, and a 15-hour Workweek. Rutger Bregman. De Correspondent 2016.
Toivon Tulevaisuus. Raamatun profetiat ja ihmisten utopiat. Jouko Jääskeläinen. Uusi Tie 2020.

Artikkelikuva: H. Heyerlein on Unsplash.com