Ruotsalaisen Clapham Institutet -ajatuspajan vuonna 2018 laatimassa pamfletissa tarkastellaan tunnustuksellisten koulujen asemaa ruotsalaisessa koulutusjärjestelmässä. Lataa pamfletti (pdf) maksutta ao. linkistä tai lue kokonaisuudessaan tällä sivulla.

Uskontokielto koulussa?

Katsaus tunnustuksellisuuden käsitteeseen ruotsalaisessa koulujärjestelmässä

Raportti 3:2018

© Scandinavian Human Rights Lawyers ja Claphaminstitutet
www.claphaminstitutet.se

Raportin kirjoittajat:
Ruth Nordström, johtava lakimies, Scandinavian Human Rights Lawyers
Rebecca Ahlstrand, lakimies, Scandinavian Human Rights Lawyers
Per Ewert, johtaja, Claphaminstitutet, laillistettu yläkoulun ja lukion opettaja

Tutkimus:
Fredric Strand, oikeustieteen tutkija, Scandinavian Human Rights Lawyers

Ruotsinkielinen alkuteos: Religionsförbud i skolan? En genomgång av konfessionsbegreppet i det svenska skolsystemet  (ISBN 978-91-88163-11-0)

Suomenkielinen käännös:
Sallux – ECPM Foundation ja Ajatushautomo Kompassi 2021

Uskontokielto koulussa?

Katsaus tunnustuksellisuuden käsitteeseen ruotsalaisessa koulujärjestelmässä

1. Johdanto

Vaalivuonna 2018 kysymys tunnustuksellisista kouluista on ollut yksi kaikkein kuumimmista aiheista Ruotsissa. Erityisesti Sosiaalidemokraattien ja Liberaalien taholta on otettu voimakkaasti kantaa, jotta tunnustuksellisten koulujen aloittaminen tai toiminta Ruotsissa saataisiin eri keinoin suorastaan laittomaksi tai käytännössä mahdottomaksi.

Tämä keskustelu koskee niin perustavanlaatuista ihmisoikeutta, kuin että valtion tulee taata ”vanhempien oikeus varmistaa lapsilleen sellainen kasvatus ja koulutus, joka on vanhempien uskonnollisen ja filosofisen vakaumuksen mukaista”, kuten Euroopan ihmisoikeussopimuksessa asia ilmaistaan. Tällaisissa asioissa on erittäin tärkeää, että sekä poliittiset päätökset että mielipidejohtajien argumentaatiot perustuvat tosiasioihin, eivätkä tunnepitoisiin väitteisiin, jotka usein tuntuvat perustuvan muihin syvemmällä oleviin motiiveihin.

Keväällä 2018 hallitus aloitti valtiollisen selvitystyön, jonka tehtävänä oli analysoida koulujärjestelmän tunnustuksellisia elementtejä koskevia säännöksiä, sekä selvittää onko tarvetta muuttaa asiaa koskevaa lainsäädäntöä. Kysymys koulujen niin kutsutuista tunnustuksellisista elementeistä on samalla keskustelu, joka on jatkunut vuosikymmeniä, oikeastaan siitä asti, kun esiteltiin nyt voimassa olevan opetussuunnitelman ensimmäinen versio, jonka mukaan arvopohjan Ruotsin kouluissa tulee välittyä ”kristillisen perinteen ja länsimaisen humanismin hallitseman etiikan mukaisesti”. On siis syytä tarkastella ovatko tunnustuksellisia yksityisiä kouluja vastaan esitetyt väitteet päteviä, mutta erityisesti on saatava aikaan syvempi keskustelu siitä, missä määrin koululain ja viranomaisten tunnustukselliset elementit hylkäävä asenne on sopusoinnussa tämän perustavaa laatua olevan arvopohjan kanssa. On myös syytä tarkastella, onko Ruotsin koululaki ja viranomaisten vallankäyttö sopusoinnussa vai ristiriidassa Euroopan oikeuden kanssa, mikä sisältää EU:n lainsäädännön sekä EU:n yleissopimuksen määräykset sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöt.

Edellä esitettyjen kysymysten vuoksi julkaisemme tämän raportin tausta-aineistoksi faktapohjaiselle julkiselle keskustelulle koskien tunnustuksellisia yksityisiä kouluja ja tunnustuksellisia elementtejä julkisessa koululaitoksessa.

2. Tausta ja historia

Koululain (2010:800) voimaantulosta lähtien on tarkastelussa ollut joitain tapauksia koskien kunnallisten koulujen kirkossa pidettyjen päätösjuhlien tunnustuksellisia elementtejä tai yksityisten koulujen opetusta ja kasvatusta. Koulutarkastustoimi on kohdistanut kritiikkiä ja tarttunut toimenpiteisiin julkisia kouluja ja tunnustuksellisia yksityisiä kouluja vastaan tunnustuksellisten elementtien vuoksi.

Tässä keskeiset määräykset ovat koululain luvun 1 pykälässä 6, joka määrää, että koulutuksen julkisessa esikouluyksikössä tai kouluyksikössä on oltava ei-tunnustuksellista, sekä koululain luvun 1 pykälässä 7, jossa todetaan, että myös yksityisten koulujen, yksityisten esikoulujen ja yksityisten iltapäiväkerhojen opetuksen on oltava ei-tunnustuksellista. Luvun 1 pykälän 7 toisesta momentista seuraa, että yksityisissä kouluissa, yksityisissä esikouluissa ja yksityisissä iltapäiväkerhoissa opetuksella yleensä saa olla tunnustuksellinen painopiste. Tunnustuksellisiin elementteihin osallistumisen on säännöksen mukaan oltava vapaaehtoista.

Näitä kirjoituksia käsitellään yksityiskohtaisemmin jatkossa, mutta koululain merkinnät, ja vielä suuremmassa määrin julkinen debatti uskon roolista koulun opetuksessa voivat antaa sen vaikutelman, että uskontoa koulussa pitäisi pitää vieraana asiana. Sellaisen käsityksen historiallinen perusta on heikko.

Ruotsin koulun historia kytkeytyy miltei täysin kirkkoon, kristilliseen ajatteluun ja kristilliseen näkemykseen yhteiskunnasta.[1] Tämän päivän ruotsalaista koulua ja sen sisältöä ei mitenkään voi ymmärtää ilman sen kristillistä alkuperää. Ensimmäinen tunnettu koulu nykyisen Ruotsin kamaralla perustettiin vuonna 1085, kun augustinolaismunkit perustivat koulun Lundiin. Keskiajalla kouluja ilmestyi yhä useampiin kaupunkeihin Ruotsin kirkon järjestäytymisen yhteydessä. Myöhäiskeskiajalla kouluja oli miltei jokaisessa kaupungissa.

1500-luvulla reformaatio korosti, kuinka tärkeää oli jokaisen lapsen mahdollisuus käydä koulua ja oppia lukemaan, ei vähiten siksi, että jokaisella ihmisellä olisi mahdollisuus itse lukea Raamattua. Kun Kustaa Vaasa otti kirkolta sen omaisuuden, johti se koulutuksen laadun voimakkaaseen heikentymiseen ja oppilaiden lukumäärä väheni. 1600-luvulla koulutoimi kehittyi voimakkaasti. Perustettiin uusia yliopistoja, sekä lukioita hiippakuntien pääkaupunkeihin ja pitäjänkouluja maaseudulle, kaikki läheisesti kytkettyinä kirkkoon. Lukioissa esimerkiksi piispa oli puheenjohtaja ja tuomiorovasti varapuheenjohtaja. 1700-luvulla kirkko jatkoi kansanopetuksen kehittämistä yhdessä Pro Fide et Christianismo -seuran (Totuuden ja kristillisen uskon puolesta [sic]) kanssa perustamalla pitäjänkouluja, jotka yleensä aloitettiin pappien aloitteesta.

Kun kansanopetuksen peruskirja otettiin käyttöön vuonna 1842, oli sidos kirkkoon edelleen hyvin vahva. Kirkkoherra oli koululautakunnan puheenjohtaja ja Lutherin Vähä katekismus oli tärkein oppikirja. Herätysliikkeiden mukana saman vuosisadan lopulla perustettiin useita niistä kouluista, jotka vielä tänään toimivat kristillisinä yksityiskouluina.

1900-luvulla suoritettiin Ruotsin koulujärjestelmän perusteellinen sekularisointi. Samaan aikaan olivat aamuhartaudet luonnollinen asia monissa ruotsalaisissa kouluissa 1980-luvulle saakka. 1990-luvun alun suuren koulu-uudistuksen yhteydessä lisättiin mahdollisuuksia perustaa yksityiskouluja, myös tunnustuksellisia painotuksia omaavien tahojen toimesta.

Kristillisen uskon ja Ruotsin koulun välinen yhteys on näin ollen enemmän kuin selvää historiallisesta perspektiivistä. 1990-luvun muutoksen yhteydessä tuli myös opetussuunnitelma LpO-94, joka sisälsi mainintoja kristilliseen perinteeseen perustuvasta arvopohjasta.

Vuonna 2002 esitettiin kuitenkin mietintö uudesta koululaista, jossa vaadittiin, että opetuksen kouluissa tulisi olla ei-tunnustuksellista. Lapsiasiavaltuutettu totesi kuulemiskierroksen aikana, että on hyvin kyseenalaista, onko ehdotettu laki eurooppalaisen yleissopimuksen ja muiden ihmisoikeussopimusten mukainen. Koululainsäädännön komitea totesi, että vaatimus siitä, että yksityiskoulussa tapahtuvan opetuksen on oltava ei-tunnustuksellista, tuskin on yhteensopiva Ruotsin kansainvälisten sitoumusten kanssa Euroopan yleissopimuksen mukaisesti.

Vuonna 2006 koululainsäädännön komitealle annettiin tehtäväksi esittää uusi koululaki, jonka tuloksena saatiin loppuraportti ”Mer om fristående skolor och enskild förskoleverksamhet” [”Lisää yksityiskouluista ja yksittäisistä esikoulutoiminnoista”][2] (”Mer om fristående skolor och enskild förskoleleverksamhet”) ja lähetekeskustelussa käsiteltiin muistiota ”den nya skollagen – för kunskap, valfrihet och kvalité” [”Uusi koululaki – tiedon, valinnanvapauden ja laadun puolesta”] (”Den nya skollagen – för kunskap, valfrihet och kvalité”). Lopulta koululain valmistelutyö esiteltiin ehdotuksessa 2009/10:165 Principiella utgångspunkter: Kunskap, valfrihet och trygghet [Pääperiaatteet: ttieto, valinnanvapaus ja turvallisuus] (”Principiella utgångspunkter: Kunskap, valfrihet och trygghet”).

Uuden koululain synnystä lähtien uskonnolliset elementit, kuten rukous, siunaus tai uskontunnustus, ovat kielletyt kunnallisten koulujen kirkossa pidetyissä päättäjäisissä. Vain yhden virren laulaminen on sallittua ja pappi saa osallistua juhlaan vain sillä ehdolla, ettei hän välitä uskonnollista sanomaa. Kristillisten koulujen syrjinnän ja väärinkäytösten vastaisia suunnitelmia on arvosteltu siitä, että ne sisältävät viittauksia kristillisiin arvoihin. Samaan aikaan Ruotsin koulujen tarkastusvirasto on käsitellyt suuren joukon ilmoituksia, jotka on tehty yksityisten islamilaisten koulujen toiminnasta. Myös kysymys itämaisen perinteen tunnustuksellisista elementeistä, joogasta ja mindfulnessista, on ollut esillä. Ruotsin opetussuunnitelma sisältää kuitenkin edelleen muotoiluja kristilliseen perinteeseen perustuvista arvoista. Juuri tämä sisäsyntyinen jännite on tullut yhä tärkeämmäksi julkisessa keskustelussa, ja tämäkin mietintö käsittelee lähinnä sitä.

3. Ruotsalaisen koulun arvot ja arvopohja

3.1 Koulun arvopohja opintosuunnitelman mukaan

Ruotsalainen koulu on arvojen ohjaama. Käsite ”arvot” tulee alun perin islannin sanasta ”värdi”; kunnioittaa. Arvot voivat viitata itseisarvoihin tai välinearvoihin (hyödyllisyys). Jälkimmäiset on ymmärrettävä keinona saavuttaa muita tavoitteita, kun taas ensimmäisiä on pidettävä perusarvoina, jotka ovat itsessään arvokkaita. Yhteenvetona voidaan todeta, että käsitteen arvopohja voidaan katsoa viittaavan seuraavaan koulutusjärjestelmässä: ”On olemassa niin sanottuja luovuttamattomia arvoja, joista ei voida neuvotella. Ne muodostavat perusoletuksen ihmisten yhteiselossa (kouluyhteisössä), kuten esimerkiksi se, että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia. Nämä arvot ovat eräänlainen pienin yhteinen nimittäjä, josta kaikkien pitäisi tai pitää olla samaa mieltä. Joillekin ihmisille se voi olla juurtunut käsitykseen siitä, että Jumala on kaiken hyvän perimmäinen tae, toisille ajatukseen, että hyvyys on ihmisessä ja luonnossa. Ne voivat myös liittyä siihen, että uskoo ihmisen tietoisuuteen ja ihmisen kykyyn tehdä järkeviä valintoja järjen avulla.” [3]

Termiä ”arvopohja” ei kuitenkaan selitetä selkeästi Ruotsin akatemian sanastossa tai oikeuskäytännössä, jolloin termiä ei voida pitää yhtenäisesti määriteltynä. Tätä taustaa vasten arvopohja voidaan lukea opetussuunnitelman ja koululain valossa, jotta sen tehtävä koulussa määrittyy.

Opetussuunnitelmakomitean mietinnössä (SOU 1992: 94) korostetaan käsitteitä ”kristillinen etiikka” ja ”länsimainen humanismi”. Komitea päättelee mietinnössään: ”Perusarvot, joihin nykypäivän yhteiskunta perustuu, eivät kerta kaikkiaan ole itsestään selviä. Ne pitää ymmärtää ja juurruttaa ja niitä pitää puolustaa ja kehittää. Ne normit, joihin koulun toiminnan on perustuttava, kuten ihmisen itseisarvon ja integriteetin kunnioittaminen, yksilön vapaus, elämän loukkaamattomuus, vaikeassa elämäntilanteessa olevista huolehtiminen, henkilökohtainen vastuu, ovat syvästi juurtuneina maassamme ja kulttuurissamme. Nämä ovat normeja, joilla siten on syvät juuret historiallisessa kehityksessämme; antiikin kulttuurin myötävaikutus, kristillinen etiikka, humanismi ja valistus.”[4]

Koulun perusarvot eivät ole vapaassa liikkeessä, vaan niiden on perustuttava johonkin selkeään filosofiseen perustaan, kuten kaikissa opetussuunnitelmissa Lpo94:sta alkaen todetaan: ”Kristillisen perinteen ja länsimaisen humanismin varaan rakentuvan etiikan mukaisesti tämä tapahtuu kasvattamalla yksilöä oikeudentuntoon. anteliaisuuteen, suvaitsevaisuuteen ja vastuullisuuteen. Koulun opetuksen on oltava ei-tunnustuksellista”.

Opetussuunnitelma on ymmärrettävä myös kansainvälisestä näkökulmasta, ja sitä on luettava olemassa olevien kansainvälisten sopimusten valossa. Jäljempänä tässä raportissa tarkastellaan näitä lähteitä syvällisemmin.

3.2 Käsite ”kristillinen etiikka”

Opetussuunnitelmasta seuraa, että koulujärjestelmän toiminnan on perustuttava kristillisen perinteen ja länsimaisen humanismin hallitsemaan etiikkaan. Mutta miten nämä merkinnät tulisi ymmärtää? Vuoden 1994 opetussuunnitelmakomitean ohjeet sisältävät seuraavan kohdan: ”Koulun toiminta ei ole, eikä sen pitäisi olla arvoneutraalia. Kuten ennenkin, sen olisi perustuttava eettisiin normeihin, kuten ihmiselämän loukkaamattomuuteen, yksilön vapauteen, solidaarisuuteen heikkoja ja haavoittuvia kohtaan, yksilön kunnioittamiseen ja yksilön itsemääräämisoikeuteen ja kaikkien tasavertaiseen arvoon, joka kristillisen etiikan ja länsimaisen humanismin kautta on maassamme syvälle juurtunutta. Tässä useimmille ihmisille välttämättömien arvojen oikeutus saadaan viittaamalla kristilliseen etiikkaan ja länsimaiseen humanismiin.”[5]

Valiokunnan mietinnössä samoin kuin hallituksen säädöksissä korostetaan, että ”kristinuskolla on ollut yksi ja sillä on suuri merkitys ruotsalaisessa yhteiskunnassa” ja että sen vaikutus ulottuu laajasti kulttuurista, lainsäädännöstä, yhteiskuntamoraalista, oikeusjärjestelmästä tapoihin ja perinteisiin. On todettu, että kristinuskolla on ollut erityinen asema, koska se ”tarjoaa perustan ruotsalaisen ja länsimaisen kulttuurin ja yhteiskunnallisen kehityksen ymmärtämiselle”; ”siksi kristillinen etiikka on osa kansallista kulttuuriperintöä”.[6]

Tutkimuksesta itsestään seuraa lisäksi, että sen selkeän erottelun, joka tehdään ”kristillisen etiikan” käsitteen pitämiseksi merkityksellisenä, tulisi perustua sekä etiikan sisältöön että etiikan liikkeellepanevaan vaikutukseen. Tutkimuksessa korostetaan, että vaikka kristillinen etiikka voidaan todellakin johtaa Raamatun kirjoituksista, on olemassa myös eettinen kehys, joka on universaali ja jonka ihminen voi tunnistaa myös järjellään.[7] Tutkimuksessa kuvataan myös, että kristillisellä etiikalla on ulottuvuus, jota voidaan pitää spesifisenä ja kytkeytyneenä Jeesuksen persoonaan, ja rakkaus sen keskipisteenä on tekijä, jonka katsotaan voivan muuttaa maailmaa positiivisesti sisältäpäin.[8]

3.3 Käsite ”tunnustuksellinen”

Kun koululaki tuli voimaan vuonna 2010, lainsäädäntöneuvosto korosti, että termit ”ei-tunnustuksellinen”, ”tunnustuksellinen suuntautuminen” ja ”tunnustukselliset elementit” ovat niin ratkaisevan tärkeitä lain tekstin ymmärtämisen kannalta, että niiden pitäisi olla määritelty laissa.[9]  Silloinen koalitiohallitus katsoi kuitenkin, että nämä olivat ”vakiintuneita käsitteitä, jotka olivat olleet pitkään olemassa vuoden 1985 koululaissa ja opetussuunnitelmissa ilman määrittelyä ja että tästä ei ollut aiheutunut suuria ongelmia”.[10]  Siitä seurannut keskustelu osoittaa kuitenkin, ettei asia ollut aivan niin yksinkertainen kuin hallitus oli ajatellut.

Koululain valmistelutyön aikana käytiin useita keskusteluja siitä, mikä määritti ”tunnustukselliset” ja ”ei-tunnustukselliset” elementit koulutuksessa ja opetuksessa. Kuulemiskierroksen aikana annettiin useita vahvoja lausuntoja liittyen kysymykseen tunnustuksellisista elementeistä.[11] Kansallinen opetusvirasto hyväksyi ehdotuksen, mutta katsoi, että säännöksen soveltaminen ja tulkinta olisi vaikeaa koulutuksen ja opetuksen välisen epäselvän rajauksen vuoksi. Yhdenvertaisuusvaltuutettu hyväksyi ehdotuksen, mutta totesi, että nykyään julkisissa esikouluissa ja kouluissa on elementtejä, joita voidaan pitää tunnustuksellisina, ja kehotti siksi selventämään, mitä se tarkoittaa, että koulutus on ei-tunnustuksellista.

Kristen Fostran (”Kristillinen kasvatus”) -järjestö totesi, että julkisten koulujen ja esikoulujen opetuksessa pitäisi voida olla tunnustuksellisia elementtejä, kuten koulun päättäjäiset kirkossa tai kriisitilanteiden hoito yhteistyössä kirkon kanssa.

Kunhan opetus yksityiskouluissa ja yksityisissä esikouluissa on monipuolista, pitäisi sen voida sisältää tunnustuksellisia elementtejä. Kristillisten yksityiskoulujen neuvosto totesi, että määräys, jonka mukaan yksityiskoulujen opetuksen on oltava ei-tunnustuksellista, ei täytä eurooppalaisen yleissopimuksen vaatimuksia.

Koululain esityössä todetaan, että ”hallituksen arvion mukaan ehdotettu säännös on yhteensopiva Ruotsin Euroopan yleissopimuksen mukaisten sitoumusten kanssa. Hallituksen mielestä on perustavanlaatuinen ero siinä käykö julkista koulua vai valitseeko tunnustuksellisen koulun. Sillä tavoin suuntautuneen koulun valinta on vapaaehtoista. Niinpä tunnustuksellisesti suuntautuneessa koulussa on oltava mahdollisuus antaa koulupäivän aikana tilaa tunnustukselliselle toiminnalle”.[12] Ja edelleen: ”Lisäksi, kuten nykyään, opiskelijan valinnan tai koulun valinnan mukaan oppivelvollisuuskoulussa ja vastaavissa koulumuodoissa tai lukion ja erityislukion yksilöllisen valinnan mukaan on voitava tarjota sellaista opetusta uskontotiedossa, historiassa tai yhteiskuntaopissa, jotka edellyttävät syventymistä kristinuskoon, islamiin, juutalaisuuteen jne., esim. Raamatun tai Koraanin tutkimuksen muodossa. Tällaisen opetuksen on kuitenkin tapahduttava siten, että opetus on edelleen ei-tunnustuksellista, ts. sen on perustuttava tieteelliseen tietoon ja oltava faktapohjaista ja monipuolista”.[13]

Myös kunnallisissa kouluissa on mahdollista antaa tilaa uskonnollisille toiminnoille. Vuonna 2010 Jönköpingin kunta antoi neuvoja ja ohjeita muslimilapsia ja muslimiopiskelijoita varten koulun ja Jönköpingin muslimiseurakuntien välisen sopimuksen perusteella ja loi tukimateriaalia kouluille. Mitä tulee koulun kristillisiin ja perinteisiin juhliin, todetaan, että jos muslimioppilaiden vanhemmat niin haluavat heidän ei tarvitse osallistua koulun kristillisten juhlapäivien ja perinteiden viettoon. Mitä tulee perjantairukoukseen, on selvää, että koulu ei tarjoa yleisesti vapaata muslimilapsille tuona aikana. Aineiston mukaan yksittäisten oppilaiden osallistuminen on jokaisen perheen ja koulun välinen asia, ja todetaan, että koulun tulisi mahdollisuuksien mukaan helpottaa oppilaiden rukousaikojen tai rukoustarpeen kunnioittamista varaamalla erityinen tila tähän tarkoitukseen.[14]

Lainsäädäntöneuvoston ohjeista huolimatta tunnustuksellisuuden käsitettä ei määritellä lakitekstissä. Ainoa valmistelutyön kirjoitus, joka jollakin tavalla selitti termin merkityksen, toteaa seuraavaa: ”Tämä tarkoittaa mm., että itse opetuksessa ei saa esiintyä mitään tunnustuksellisen harjoittamisen luonteista.”[15]

Samaan aikaan kun poliitikot ja mielipidevaikuttajat ovat selvästi keskittyneet uskonnollisen vaikutuksen välttämiseen, tutkimukset osoittavat, että Ruotsin kouluihin on kehittynyt vahva sekulaarinen ja ateistinen normi. Huomiota herättäneessä väitöskirjassaan Karin Kittelmann Flensner kuvailee, että ruotsalaisten lukioiden uskonnonopetus kuvaa uskontoa poikkeavana ja irrationaalisena:

”A secularist discourse was hegemonic during the lessons and implied that religion was something out-dated and belonging to history before science had provided humankind with reliable answers. A non-religious, atheistic position was articulated as a neutral and unbiased position in relation to the subject matter and was associated with being a rational, critically thinking person. Individualism and making individual rational choices were articulated as superior values in relation to different aspects of religion”[16],

vapaasti käännettynä: ”Sekularistinen diskurssi oli hallitsevaa oppituntien aikana ja sisälsi oletuksen, että uskonto oli jotain vanhentunutta ja kuului menneisyyteen ennen kuin tiede oli antanut ihmiskunnalle luotettavia vastauksia. Ei-uskonnollinen, ateistinen kanta ilmaistiin neutraalina ja puolueettomana kantana suhteessa aiheeseen, ja se liitettiin rationaaliseen, kriittisesti ajattelevaan henkilöön. Individualismi ja yksilöllisten järkevien valintojen tekeminen esitettiin ylempinä arvoina suhteessa uskonnon eri puoliin.”

Nyt kun uusi koululaki on ollut käytössä useita vuosia, opetusvirasto selittää kirjoituksessaan Mer om… Fristående skolor (”Mer om…Fristående skolor” [”Lisätietoa yksityiskouluista”) kuinka ne tulkitsevat tunnustuksellisuuden käsitettä käytännön työssä.[17]

Opetusvirasto kirjoittaa, että ”opetuksen yksityiskoulussa tai yksityisiltapäiväkerhossa on oltava ei-tunnustuksellista, mutta opetuksessa voi muutoin olla tunnustuksellisia elementtejä. Ne eivät kuitenkaan saa olla ristiriidassa arvopohjan kanssa. Yksittäiselle oppilaalle osallistuminen tunnustuksellisiin elementteihin on vapaaehtoista.”

Tämä tarkoittaa, että tunnustuksellisesti painottunut koulu voi koulupäivän aikana ”järjestää hartauksia, rukoushetkiä tai muun muotoista uskonnonharjoittamista, esimerkiksi syventävää oman uskonnon oppien opiskelua, kuten rippikoulua.” Myöskään uskonnollisten symboleiden tai vastaavien käytölle sisustuksessa ei ole estettä.

Opetusviraston määritelmä ei-tunnustuksellisesta opetuksesta rinnastaa käsitteen objektiivisuuteen ja monipuolisuuteen: ”Opetuksen on kuitenkin oltava ei-tunnustuksellista, ts. sen on perustuttava tieteelliseen perustaan ja oltava faktapohjaista ja monipuolista. Tämä tarkoittaa, että itse opetuksessa ei saa esiintyä mitään tunnustuksellisen harjoittamisen luonteista.” Opetusvirasto lisää vielä: ”Opetus on suoritettava opetussuunnitelmien vaatimusten mukaisesti koskien objektiivisuutta ja monipuolisuutta, avoimuutta eri näkemyksiin, suvaitsevaisuutta ja mahdollisuuksia henkilökohtaisiin kannanottoihin.”

Mitä tulee tunnustuksellisiin elementteihin muussa koulutuksessa, opetusvirasto kirjoittaa, että osallistumisen on oltava vapaaehtoista ja se on ”tarjottava aina oppilaiden arvoa kunnioittaen”. Opetusvirasto antaa tästä esimerkin toteamalla, että kaikki opiskelijat voivat olla läsnä tunnustuksellisissa elementeissä ilman, että kaikkien on osallistuttava aktiivisesti: ”Esimerkiksi voi olla, että kaikki oppilaat ovat läsnä kiitosrukouksen aikana ennen kouluruokailua tai rukouksessa, joka päättää aamukokouksen, mutta ne, jotka eivät halua rukoilla, pidättäytyvät siitä.” Sitä vastoin opetusvirasto alleviivaa, ettei koulu voi koskaan vaatia oppilaiden osallistumista tunnustuksellisiin elementteihin.

Yllä olevan opetuksen sisällön keskeisenä sanamuotona on pidettävä sanoja ”tunnustuksellisen harjoittamisen luonteiset elementit”. Tunnustuksellinen koulu voi – aivan samoin kuin kunnallinen koulu – antaa opetusta kristinuskosta niin, että oppilaat saavat laulaa virsiä, opetella ja lukea rukouksia, uskontunnustuksia ja Raamatun tekstejä koulutunneilla ja näitä voidaan myös antaa kotitehtäviksi.

Mitä muuhun opetukseen tulee, on täysin mahdollista tarjota säännöllisiä ”tunnustuksellisen harjoittamisen luonteisia elementtejä” sillä edellytyksellä, että ne ovat vapaaehtoisia ja kunnioittavat oppilaiden omaa tahtoa. Opetusviraston mukaan kunkin koulun opetuksesta vastaava taho päättää, miten tämä järjestetään.

4. Kansainvälinen oikeus

Kansainvälisessä oikeudessa vanhempien oikeus valita koulutus myös tunnustuksellisin perustein on selkeästi vahvistettu useissa oikeudellisissa lähteissä.

4.1 YK:n julistukset

Useissa Yhdistyneiden kansakuntien (YK) julistuksissa ja yleissopimuksissa mainitaan joukko oikeuksia, jotka toteutuvat suhteessa tunnustuksellisiin yksityiskouluihin.

(Keskeiset muotoilut tässä kursivoitu.)

YK:n ihmisoikeusjulistuksen artikla 26

1. Jokaisella on oikeus koulutukseen. Opetuksen on oltava ainakin alkeis- ja perusopetuksen osalta maksutonta. Alkeisopetuksen on oltava pakollista. Teknistä ja ammattiopetusta on oltava yleisesti saatavilla, ja korkeamman opetuksen on oltava avoinna yhtäläisesti kaikille heidän kykyjensä mukaan.

2. Koulutuksen tavoitteena on kehittää ihmisen persoonallisuutta täyteen mittaansa ja vahvistaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista.

Sen tulee edistää ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rotu- ja uskontoryhmien kesken sekä pyrkiä edistämään Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaa rauhan ylläpitämiseksi.

3. Oikeus valita lasten koulutus kuuluu ensisijaisesti lasten vanhemmille.

YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien yleissopimuksen artikla 13

1. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat, että jokaisella on oikeus opetukseen. Ne ovat yksimielisiä siitä, että opetuksen tarkoituksena on ihmisen persoonallisuuden ja sen arvon tajuamisen täydellinen kehittäminen ja että sen on vahvistettava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista. Ne ovat niin ikään yhtä mieltä siitä, että opetuksen on tehtävä mahdolliseksi jokaiselle suorittaa hyödyllinen panos vapaassa yhteiskunnassa, edistettävä ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rodullisten, etnisten tai uskonnollisten ryhmien kesken sekä edistettävä Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaa rauhan säilyttämiseksi.

2. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat, että tämän oikeuden täydellisen toteuttamisen kannalta:

a) alkeisopetuksen on oltava pakollista ja maksutta kaikkien saatavissa.

3. Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta valita lapsilleen muitakin kuin julkisten viranomaisten perustamia kouluja, joiden opetussuunnitelmat ovat viranomaisten määräämää tai hyväksymää vähimmäistasoa, ja turvata lastensa uskonnollinen ja moraalinen kasvatus, joka on heidän omien vakaumustensa mukainen.

4. Minkään tässä artiklassa ei ole tulkittava rajoittavan yksityisten tai järjestöjen oikeutta perustaa ja ylläpitää opetuslaitoksia kuitenkin edellyttäen, että noudatetaan 1 kappaleessa esitettyjä periaatteita ja vaatimusta, että tällaisessa laitoksessa annetun opetuksen tulee vastata valtion asettamaa vähimmäistasoa.

YK:n lasten oikeuksien sopimuksen artikla 6 – Yleissopimus lasten oikeuksista

Kohta 2: Sopimusvaltiot takaavat lapselle henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti.

YK:n komitealla on kokonaisvaltainen näkemys kehityksen käsitteestä, ja se on useaan otteeseen korostanut, että lapsen oikeuden kehittymiseen pitäisi läpäistä koko yleissopimuksen täytäntöönpano. Artikla ei koske vain lapsen fyysistä terveyttä, vaan koko lapsen kehitystä. Kehityksellä tarkoitetaan fyysistä, psyykkistä, hengellistä, moraalista, psykologista ja sosiaalista kehitystä siten, että lapsi on valmis itsenäiseen elämään vapaassa yhteiskunnassa.

Yleissopimus lasten oikeuksista, artikla 28

Kohta 1: Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden saada opetusta, ja toteuttaakseen tämän oikeuden asteittain ja yhtäläisesti kaikille ne erityisesti: …

Yleissopimus lasten oikeuksista, artikla 29, kohta 1

Sopimusvaltiot ovat yhtä mieltä siitä, että lapsen koulutuksen tulee pyrkiä (…)

b) ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamisen kehittämiseen;

c) kunnioituksen edistämiseen lapsen vanhempia, omaa sivistyksellistä identiteettiä, kieltä ja arvoja, lapsen asuin- ja synnyinmaan kansallisia arvoja sekä hänen omastaan poikkeavia kulttuureita kohtaan;

Artikla 29, kohta 2

Minkään tämän artiklan tai 28 artiklan osan ei pidä tulkita rajoittavan yksilöiden ja yhteisöjen oikeutta perustaa ja ylläpitää oppilaitoksia edellyttäen kuitenkin aina, että noudatetaan tämän artiklan 1 kappaleessa esitettyjä periaatteita ja vaatimusta, että tällaisessa laitoksissa annetun koulutuksen tulee vastata valtion asettamaa vähimmäistasoa.

4.2 EU-oikeus

EU:n lainsäädännössä on useita periaatteita ja oikeuksia, jotka aktualisoituvat tunnustuksellisten yksityiskoulujen tapauksessa. Euroopan unionin perusoikeuskirja I, (peruskirja) suojaa oikeutta aloittaa ja perustaa kouluja. I artikla 14.3, Oikeus koulutukseen, toteaa seuraavaa:

3. Vapautta perustaa oppilaitoksia demokratian periaatteita kunnioittaen sekä vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen omien uskonnollisten, aatteellisten ja kasvatuksellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus kunnioitetaan kyseisen vapauden ja kyseisen oikeuden käyttöä sääntelevien kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti.

Oikeus tulee alun perin ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevasta eurooppalaisesta yleissopimuksesta (eurooppalainen yleissopimus), jonka ensimmäisen lisäpöytäkirjan artiklassa 2 todetaan seuraavaa: ”Keneltäkään ei saa kieltää oikeutta koulutukseen. Hoitaessaan kasvatuksen ja opetuksen alalla omaksumiaan tehtäviä valtion tulee kunnioittaa vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus.”

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Strasbourgissa tulkitsee perusoikeuskirjan kyseistä oikeutta, ja näin ollen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä sovelletaan suoraan.

Lisäksi syrjimättömyyden periaate on tässä yhteydessä merkityksellinen. Perusoikeuskirjan artikla 21 toteaa seuraavaa syrjimättömyydestä:

1. Kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan.

2. Kielletään kaikenlainen kansalaisuuteen perustuva syrjintä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niihin sisältyvien erityismääräysten soveltamista.

Tämän periaatteen lisäksi sovelletaan myös tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkuvuuden periaatetta EU:ssa, jolla on niin sanottu suora vaikutus ja jota voidaan soveltaa suoraan Ruotsissa. Kaikkien kouluille ja Ruotsille asetettujen vaatimusten on täytettävä vapaan liikkuvuuden ja syrjimättömyyden vaatimukset ja kunnioitettava vanhempien oikeutta koulutukseen Strasbourgissa sijaitsevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaisesti. Jos mahdollisuutta perustaa ja ylläpitää tunnustuksellisia esikouluja ja kouluja Ruotsissa rajoitetaan ankarasti tai se kokonaan kielletään, voidaan kyseenalaistaa se, täyttääkö Ruotsi EU:n lainsäädännön mukaiset velvoitteensa. Mahdollisuus perustaa koulu ilman rajoittavia näkemyksiä sen painotuksesta ja toiminnan harjoittajasta on EU-lainsäädännön mukainen oikeus. Jos tunnustukselliset koulut kiellettäisiin, sotisi se luultavasti sijoittautumisvapautta ja vapaan liikkuvuuden periaatetta vastaan – asetettavia esteitä voitaisiin näin pitää kaupan esteinä. Erityisesti tunnustuksellisten koulujen kieltäminen ei myöskään täytä EU:n syrjimättömyysvaatimusta.[18]

Euroopan ihmisoikeussopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Eurooppalainen yleissopimus)

Eurooppalaisen yleissopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2 artiklan mukaan on olemassa oikeus perustaa yksityisiä kouluja tai järjestää muuta yksityistä koulutusta. Jotta tällaisen opetuksen suorittaminen johtaisi tiettyyn osaamiseen, viranomaiset voivat asettaa vähimmäisvaatimuksia, vähimmäisnormeja, jotka koskevat esimerkiksi opetuksen sisältöä, opettajien osaamista ja opetuksen tasoa (katso Komission oikeusjuttu Ingrid Jordebo Foundation of Christian Schools ja Ingrid Jordebro vastaan Ruotsi).

Koululaissa opetus määritellään ”tavoitteellisiksi prosesseiksi, jotka opettajien ohjauksessa tähtäävät kehittämiseen ja oppimiseen tiedon ja arvojen hankinnan ja kehittämisen kautta”. Tätä taustaa vasten hallitus katsoi, että tässä yhteydessä oli sen sijaan syytä käyttää termiä koulutus, joka on laajempi käsite kuin opetus ja joka voisi sitten sisältää myös muita toimintoja kuin opetuksen sisäisessä ja ulkoisessa ympäristössä. Esimerkkeinä mainittiin koulun piha ja ruokasali. Käsitteenä koulutus voi sisältää muutakin toimintaa, esimerkiksi leirikoulut, retket, opintovierailut tai opintomatkat. Euroopan yleissopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2 artiklassa suojellaan vanhempien oikeutta antaa lapsilleen vanhempien omien uskonnollisten ja filosofisten vakaumusten mukaista opetusta ja koulutusta.

4.3 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö

Olemme valinneet tähän tärkeimmät tapaukset, joissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on soveltanut ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2. artiklan määräystä vanhempien oikeudesta varmistaa lapsilleen sellainen opetus ja koulutus, joka on vanhempien uskonnollisten ja filosofisten vakaumuksien mukaista.

Ingrid Jordebro Foundation of Christian schools ja Ingrid Jordebro vastaan Ruotsi.[19]

Tapauksessa Euroopan komissio (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen edeltäjä) totesi, että Euroopan yleissopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2. artikla takaa oikeuden perustaa ja ylläpitää yksityisiä kouluja. Kuitenkin korostettiin, että viranomaiset voivat asettaa vähimmäisvaatimuksia opetuksen tasolle ja opettajien pätevyydelle, jotka on täytettävä.

Kjeldsen, Busk Madsen ja Pedersen vastaan Tanska[20]

Asiassa Kjeldsen, Busk Madsen ja Pedersen v. Tanska Euroopan komissio korosti, että vanhempien oikeuksia koskeva 2 artiklan määräys selventää oikeutta moniarvoisuuteen koulutuksessa ja on olennainen osa demokraattisen yhteiskunnan säilyttämistä. Oikeusjuttu käsitteli seksuaalikasvatusta tanskalaisissa kouluissa. Tuomioistuin katsoi, että on tärkeää, että vanhempien uskonnollisia ja filosofisia näkemyksiä kunnioitetaan kaikessa julkisen tahon järjestämässä opetuksessa. Sen ei kuitenkaan katsottu estävän sitä, että opetuksessa välitetään tietoa uskonnollisista tai filosofisista kysymyksistä. Tämä on kuitenkin tehtävä objektiivisen, moniarvoisen ja kriittisen lähestymistavan ehdoilla.

Tuomioistuin katsoi, että jäsenvaltiot eivät saa indoktrinoida oppilaita tavalla, joka ei kunnioita heidän vanhempiensa uskonnollisia ja filosofisia vakaumuksia, ja muistutti, että kyseessä ei ole indoktrinointi opetuksen avulla ja että ei ollut vaaraa, että oppilaita kannustettaisiin tiettyyn seksuaaliseen käyttäytymiseen. Opetuksen ollessa näin suunniteltu, sitä ei voitu pitää vastoin vanhempien uskonnollisia tai filosofisia vakaumuksia. Tuomioistuin totesi tässä yhteydessä, että on olemassa vaihtoehtoisia mahdollisuuksia opettamiseen kotiopetuksessa tai yksityisissä kouluissa. Tuomioistuin totesi, että useimmilla kouluaineilla on periaatteessa, enemmän tai vähemmän, jonkinlainen filosofinen merkitys tai sisältö. Se korosti myös, että ensimmäisen lisäpöytäkirjan 2 artiklaa on luettava eurooppalaisen yleissopimuksen 8 artiklan (Oikeus yksityisyyteen ja perhe-elämään), 9 artiklan (Oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen) ja 10 artiklan (Sanan- ja mielipiteenvapaus) valossa.

Folgerö et al. vastaan Norja[21]

Asiassa Folgerö et al. vastaan Norja tutkittiin,oliko norjalaisten koulujen opetus oppiaineessa kristinusko, uskonto- ja elämänkatsomusoppi – sisältäen sekä kristinuskon että filosofiset näkemykset ja muut uskonnot – sopusoinnussa artiklan 2 kanssa. Mahdollisuudet vapautua oppivelvollisuudesta olivat rajalliset ja niihin liittyi vaikeuksia, ja painopiste oli kristillisessä opissa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että 2. artiklan mukaan on oltava mahdollisuus saada täysi vapautus tällaisen aineen opetuksesta. Vanhempien filosofisten tai uskonnollisten vakaumusten kunnioittamista on noudatettava läpi koko kouluohjelman, ja velvollisuus koskee paitsi opetuksen sisältöä myös valtion tehtävien suorittamista.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi myös, että valtion on koulutukseen ja opetukseen liittyviä velvollisuuksiaan suorittaessaan tehtävä se objektiivisesti, kriittisesti ja moniarvoisesti ja että valtiota on kielletty harjoittamasta kouluissa indoktrinaatiota, jonka ei voida katsoa kunnioittavan vanhempien uskonnollisia ja filosofisia vakaumuksia.

Tuomioistuin päätti kuitenkin, että jäsenvaltiot voivat vapaasti painottaa yhtä uskontoa toisten edelle ottaen huomioon kyseisen uskonnon aseman valtion historiassa ja perinteessä. Se korosti myös, että kantelijan vanhemmat voivat hakea vaihtoehtoista opetusta lapsilleen yksityisen koulutuksen muodossa. Tämän pitäisi merkitä sitä, että yksityiset koulut voivat vapaasti tarjota myös uskonnollista koulutusta.

Hasan ja Eylem Zengin vastaan Turkki[22]

Vastaavassa asiassa Hasan ja Eylem Zengin v. Turkki tutkittiin uskonnollisen kulttuurin ja etiikan pakollista opetusta valtion ylläpitämässä turkkilaisessa koulussa. Vapautus voitiin myöntää kristityille ja juutalaisille lapsille, mutta ei muuta uskontoa edustavien perheiden lapsille, kuten aleviiteille. Opetuksen painopiste oli sunni-islamissa, ja tuomioistuin totesi tapauksen tutkinnan valossa, että pykälää 2 ei ollut noudatettu.

Lautsi vastaan Italia[23]

Tapauksessa Lautsi v. Italia, ns. ”Krusifiksitapaus”, tutkittiin kysymystä siitä, voitaisiinko krusifiksin olemassaoloa luokkahuoneessa Italian julkisissa kouluissa pitää uskonnollisena indoktrinaationa ja Euroopan yleissopimuksen vastaisena. Italian kansalainen Soile Lautsi nosti vuonna 2009 kanteen Italiaa vastaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa Strasbourgissa väittäen, että Italian julkisten koulujen luokissa oleva krusifiksi loukkasi hänen oikeuttaan antaa lapsilleen sekulaari kasvatus.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli Lautsin puolella ja katsoi, että krusifiksia voitaisiin pitää uskonnollisten opiskelijoiden tukena ja se voisi loukata niitä opiskelijoita, jotka harjoittavat muita uskontoja tai olivat ateisteja. Lautsi sai siksi vahingonkorvauksia. Tuomio sai kuitenkin aikaan voimakkaita reaktioita, ja yli 20 Euroopan maata ja lähes 80 Euroopan parlamentin jäsentä kokoontui tukemaan Italian vetoomusta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen suureen jaostoon.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston päätös oli täysin päinvastainen ja antoi selkeän tuen Italian oikeudelle jättää krusifiksit paikalleen kaikkiin julkisiin kouluihin. Tuomioistuin korosti, että on tärkeää kunnioittaa kunkin jäsenmaan kulttuuria ja perinteitä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin korosti, että myös sekularismi (ranskaksi ”laïcité”) on ”filosofinen vakaumus”, toisin sanoen ”uskomus”, ja sellaisenaan sekularismi ei ole ”neutraalia”.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi myös, että valtion on koulutukseen ja opetukseen liittyviä velvollisuuksiaan suorittaessaan tehtävä se objektiivisesti, kriittisesti ja moniarvoisesti ja että valtiota on kielletty harjoittamasta kouluissa indoktrinaatiota, jonka ei voida katsoa kunnioittavan vanhempien uskonnollisia ja filosofisia vakaumuksia.

Campbell ja Cosans vastaan Yhdistynyt kuningaskunta[24]

Asiassa Campbell ja Cosans v. Yhdistynyt kuningaskunta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin käsitteli kysymystä siitä, voitaisiinko kielteistä suhtautumista koululainsäädäntöön pitää filosofisena vakaumuksena. Ottaen huomioon, että vanhempien näkemyksen mukaan koululainsäädäntöä ei pitäisi soveltaa ensinkään, Euroopan tuomioistuin totesi, että vanhempien näkemys oli tärkeä osa ihmisen elämää ja henkilökohtaista itsemääräämisoikeutta, ja että vanhempien vakaumus tällaisessa asiassa johtui heidän filosofisesta vakaumuksestaan. Koska 2. artiklaa ei ollut noudatettu tässä tapauksessa, todettiin rikkomuksen tapahtuneen.

Valsamis et al. vastaan Kreikka[25]

Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa on ratkaistu myös kaksi tapausta Kreikkaa vastaan: Valsamis vastaan Kreikka ja Efstratiou vastaan Kreikka.[26]

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa kreikkalaiset koululaiset oli velvoitettu osallistumaan paraatiin Kreikan kansallispäivänä 28. lokakuuta. Paraati järjestettiin Kreikan ja Italian välisen sodan puhkeamisen muistoksi vuonna 1940. Tapauksen vanhemmat olivat Jehovan todistajia ja vannoutuneita pasifisteja. He pitivät loukkaavana, että heidän lapsensa pakotettiin osallistumaan mielenosoitukseen sotatapahtuman muistoksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että lapsia ei pakotettu osallistumaan uskonnonopetukseen tai ortodoksisiin messuihin, eikä näin ollen katsonut, että paraatin tarkoitus tai sen toteutustapa loukkasi vanhempien näkemystä siitä, että lasten velvollisuus osallistua siihen rikkoisi artiklaa 2.

Belgian Lingustic case vastaan Belgia[27]

Ns. belgialaisessa kielitapauksessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin korosti, että valtion velvollisuus kunnioittaa vanhempien uskonnollisia ja filosofisia vakaumuksia ei sisällä yksinomaista velvollisuutta ottaa huomioon vanhempien kielitoiveet. Asia koski sitä, vaikeuttivatko erilaisista olosuhteista johtuvat toimenpiteet ranskankielisten lasten opetuksen saamista ranskaksi. Vanhempien uskonnollisia ja filosofisia vakaumuksia ei kuitenkaan rikottu.

Kysymystä uskonnonopetuksesta vapautumisen mahdollisuuksista tarkasteltiin komissiossa asiassa Karnell ja Hardt vastaan Ruotsi.[28] Asiaa ei kuitenkaan saatettu päätökseen, koska Ruotsin hallitus päätti myöntää poikkeuksen asianomaisille lapsille oikeusmenettelyn aikana. Asiassa Angeleni vastaan Ruotsi[29] valitettiin, ettei oltu saatu vapautusta uskontotiedon opetuksesta. Komissio katsoi, että kyseinen tilanne oli aiemman Ruotsin lisäpöytäkirjaan tekemän varauman piirissä ja että 2. artiklan noudattamista ei näin ollen voitu tutkia.

Yhteenveto

EU-lainsäädäntö osoittaa, että kaikkien kouluille ja Ruotsille asetettujen vaatimusten on täytettävä vapaan liikkuvuuden ja syrjimättömyyden vaatimukset ja kunnioitettava vanhempien oikeutta lastensa koulutukseen ja kasvatukseen Strasbourgissa sijaitsevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaisesti.

Eurooppalainen yleissopimus takaa myös oikeuden perustaa ja ylläpitää yksityisiä kouluja. Viranomaiset voivat asettaa vähimmäisvaatimukset opetuksen tasolle ja opettajien pätevyydelle, jotka on täytettävä, mutta koulujen yksityiskohtiin ulottuvaa johtamista ei tueta, kaikkein vähiten yksityiskouluissa, joissa vanhemmat ovat valinneet koulun uskonnollisten ja filosofisten vakaumusten perusteella.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että on tärkeää kunnioittaa jäsenvaltioiden kulttuuria ja perinteitä kussakin maassa, ja todennut, että jäsenvaltiot voivat vapaasti korostaa yhtä uskontoa koulussa muiden edelle, kun otetaan huomioon kyseisen uskonnon asema valtion historiassa ja perinteissä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että ei ole mahdollista luoda ”arvoneutraalia” opetusta ilman, että useimpiin kouluaineisiin sisältyy filosofisia, uskonnollisia ja muita arvoon perustuvia näkökohtia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan opetuksessa saa välittää tietoa uskonnollisista tai filosofisista kysymyksistä. Tämä on kuitenkin tehtävä objektiivisen, moniarvoisen ja kriittisen lähestymistavan ehdoilla. Tuomioistuin katsoi, että jäsenvaltiot eivät saa indoktrinoida oppilaita tavalla, joka ei kunnioita heidän vanhempiensa uskonnollisia ja filosofisia vakaumuksia.

5. Tunnustuksellisia kouluja vastaan esitettyjä argumentteja

5.1 Oppimistulokset?

Jos oppimistulokset tunnustuksellisissa kouluissa olisivat selvästi muita kouluja huonompia, tämä olisi pätevä argumentti tunnustuksellisia kouluja vastaan. Näin ei kuitenkaan ole; opetusviraston tilastot osoittavat päinvastaista. Tunnustuksellisten koulujen ryhmän muodostavat kristilliset koulut, minkä vuoksi niitä tarkastellaan tässä osiossa keskittyen yhdeksännen vuosikurssin arvosanoihin. Ne Ruotsin kristilliset koulut, jotka eivät sisälly tähän kokoelmaan, ovat peruskouluja, joissa ei ole yhdeksättä vuosikurssia, sekä peruskouluja, joilla on yhdeksäs vuosikurssi, mutta joissa tiedot perustuvat alle kymmeneen oppilaaseen (nämä eivät näy opetusviraston kansallisissa tilastoissa).

Niinpä tämä selvitys sisältää vain 35 kristillistä koulua. Näiden koulujen tuloksia on verrattu koko maan kaikkien peruskoulujen tuloksiin. Seuraavassa on tehty vertailu myös maan kunnallisiin kouluihin. Tämä oppimistulosten vertailu voidaan tehdä useilla tavoilla, mutta tulokset ovat kaikissa tapauksissa samansuuntaisia. Alla olevissa vertailuissa olemme käyttäneet opetusviraston SALSA-tilastopalvelua vuodelta 2017.[30]

Keskimääräiset ansiopisteet, 17 ainetta

Eri ryhmien keskimääräiset ansiopisteet olivat:

Kristilliset koulut                                    234,0 pistettä

Ruotsin kaikki koulut                             223,5

Ruotsin kunnalliset koulut                    217,7

Kristillisten koulujen tulos oli 10,5 pistettä korkeampi kuin koko maan keskiarvo ja 16,3 pistettä parempi kuin kunnallisten koulujen.

Oppimistavoitteen saavuttaneiden oppilaiden osuus

Oppimistavoitteen saavuttaneiden oppilaiden osuus (%), eli oppilaiden, jotka ovat suorittaneet hyväksytysti kaikki 17 ainetta:

Kristilliset koulut                                    78,6 %

Maan kaikki koulut                                 74,1

Maan kunnalliset koulut 71,8

Kristillisissä kouluissa oli suurempi osuus kaikissa oppiaineissa hyväksyttyjä oppilaita kuin kansallinen keskiarvo, Ero 4,5 prosenttiyksikköä. Kristilliset koulut olivat 6,8 prosenttiyksikköä korkeammalla kuin kunnalliset koulut.

Kelpoisuus lukioon

Lukion ammattilinjalle kelpoisten oppilaiden osuus (%):

Kristilliset koulut                                    87,7 %

Maan kaikki koulut                                 82,5

Maan kunnalliset koulut 80,5

Kristillisissä kouluissa lukiopätevyyden omaavien oppilaiden osuus oli 5,2 prosenttiyksikköä suurempi kuin maan keskiarvo ja 7,2 prosenttiyksikköä suurempi kuin kunnallisten koulujen keskiarvo. Opetusviraston tilastojen mukaan tunnustuksellisten koulujen, tässä kristillisten koulujen, oppimistulosten voidaan siis katsoa olevan suhteellisen hyvät, selvästi valtakunnallista keskiarvoa paremmat ja vielä selkeämmin paremmat kunnallisiin kouluihin verrattuina.

Kansallisten kokeiden ja loppuarvosanojen välinen suhde

Valtakunnallisten kokeiden tuloksia verrattiin loppuarvosanoihin oppiaineissa ruotsi, matematiikka, englanti ja ruotsi toisena kielenä. Jos oppilaat ovat saaneet matalamman, saman tai korkeamman lopullisen arvosanan kuin kansalliset testitulokset, ne on merkitty kuhunkin sarakkeeseen. Taulukoista näkyy niiden opiskelijoiden osuus (%), jotka saivat alemman, yhtä suuren tai korkeamman loppuarvosanan valtakunnallisen kokeen arvosanaan verrattuna.

		Ruotsi				Matematiikka
	Alempi	Yhtä suuri	Korke-ampi		Alempi	Yhtä suuri	Korke-ampi
Kristilliset koulut	14,5	64,7	20,8	Ero	2,0	66,2	31,8	Ero
Maan kaikki koulut	9,5	60,7	29,8	+ 9,0	1,4	59,5	39,0	+ 7,2
Maan kunnalliset koulut	9,4	60,3	30,3	+ 9,5	1,4	58,6	40,1	+ 8,3

		Englanti				Ruotsi toisena kielenä
	Alempi	Yhtä suuri	Korke-ampi		Alempi	Yhtä suuri	Korke-ampi
Kristilliset koulut	10,6	78,8	10,6	Ero	12,5	78,6	8,9	Ero
Maan kaikki koulut	13,0	73,7	13,3	+ 2,7	5,4	59,7	34,9	+ 26,0
Maan kunnalliset koulut	13,2	73,6	13,2	+ 2,6	5,1	60,4	34,4	+ 25,5

Kun lopullista arvosanaa verrataan kansallisen kokeen tuloksiin, kristillisten koulujen oppilaat eivät saaneet korkeampaa lopullista arvosanaa samassa määrin kuin muiden vertailuryhmien opiskelijat. Ero oli suurin aineessa ruotsi toisena kielenä, jossa ero oli 29,6.[31]

Nämä tilastot osoittavat, että kristilliset koulut ovat yleensä haluttomia antamaan oppilaille korkeampaa arvosanaa kuin mihin oppilaat ovat yltäneet kansallisessa kokeessa. Niiden koulujen osalta, jotka antavat korkeamman arvosanan kansallisiin testituloksiin verrattuna, on syytä keskustella siitä, onko syynä se, että koulut haluavat miellyttää oppilaita vai ovatko korkeammat arvosanat itse asiassa tulosta oppilaiden muilla tavoin osoittamista paremmista tiedoista ja taidoista. Tämän asian syvempään analysointiin tarvitaan lisää tutkimusta.

Kristillisten koulujen opiskelutulokset ovat selkeästi vahvat ja niiden antamat hyvät arvosanat eivät ole miellyttämistarkoituksessa annettuja vaan pikemmin päinvastoin. Tämä selkeä tilastollinen perusta on luultavasti tärkeä syy siihen, miksi oppimistuloksia ei käytetä argumenttina tunnustuksellisista yksityiskouluista käytävässä keskustelussa. Tilanne on toinen, kun on kyse koulujen mahdollisesta erottavasta vaikutuksesta.

5.2 Segregaatio?

Yksi tavallisimmista argumenteista tunnustuksellisia kouluja vastaan on, että ne vaikuttaisivat segregoivasti; että oppilaiden on tärkeää tavata muita, omista taustoista poikkeavia oppilaita. Tässä todellisuus antaa kuitenkin erilaisen kuvan kuin mitä yksityiskouluja vastustavat väittävät.

Timbro julkaisi keväällä 2018 tutkimuksen siitä, mitkä kansalliset ja uskonnolliset ryhmät ovat edustettuina Ruotsin tunnustuksellisissa kouluissa.[32] Koska sellaisia tietoja ei saa rekisteröidä, perustuvat vastaukset koulujen johdon arvioon. 34 koulua vastasi kyselyyn; yli puolet kristillisistä kouluista, mutta vain kolme kymmenestä muslimikoulusta. Jälkimmäisessä ryhmässä oli siis suurempi puute vastauksissa.

Vain kolme koulua ilmoitti, että niiden oppilaiden joukossa oli vain yhden uskonnon edustajia: yksi vapaakirkollinen, yksi luterilainen ja yksi muslimikoulu. Muista kouluista useimmat ilmoittivat, että niillä oli 3–5 eri uskontoa, jotkut arvioivat eri uskontojen lukumääräksi yli 6. Väite uskontoon perustuvasta erottelusta on siten hylättävä valheellisena.

Mahdollisesta kansallisesta segregaatiosta vastaajat totesivat, että oppilaiden keskuudessa oli erittäin suuri lukumäärä eri kansallisuuksia. ”Monet koulut vastaavat, että heillä on 11–15 eri kansallisuutta, vain kaksi vastasi, että kansallisuuksia on edustettuna 3–5, eikä kellään ole vähempää kuin kolme. Sama koskee muslimikouluja. Yksi koulu arvioi kansallisuuksien määräksi 6–8 ja kaksi muuta 11–15.” Vastanneista kouluista kaksi kolmesta katolisesta koulusta ja yksi vapaakirkon koulu erottuivat muista, sillä ne kaikki ilmoittavat, että niillä on yli 31 eri kansallisuutta edustettuna oppilaidensa keskuudessa. Väite siitä, että tunnustukselliset yksityiskoulut olisivat segregoivia on Timbron selvityksen perusteella siten hylättävä täysin perusteettomana.

Timbron lukuja voi verrata opetusviraston omiin SALSA- tilastoihin, jotka tukevat samaa loppupäätelmää. Tähänkin vertailuun on valittu kristilliset koulut, koska niistä saadaan laajemmat tilastotiedot.

Ulkomaalaistaustaisten oppilaiden osuus

Kristilliset koulut                                    24,6 %

Maan kaikki koulut                                 23,8

Maan kunnalliset koulut 23,9

Opetusviraston tilastoissa kristilliset koulut näyttäytyvät vertailussa heterogeenisempina kuin monet kuvittelevat. Kansallisuuksien, kulttuurien ja kielten kirjo on laaja kristillisissä kouluissa. Myös kun punnitsemme ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden osuutta ja heidän oppimistuloksiaan, ovat kristilliset koulut vertailussa vahvoilla.

Ulkomaalaistaustaisten oppilaiden oppimistulokset

Ulkomaalaistaustaiset oppilaat ja heidän oppimistuloksensa:

Ulkomaalaistausta syntynyt Ruotsissa	Tietovaatimukset kaikissa aineissa täyttäneiden oppilaiden osuus (%)	Ammattilinjalle kelpoisten oppilaiden osuus (%)	Keskimääräiset ansiopisteet
Kristilliset koulut	82,7	92,5	233,3
Maan kaikki koulut	71,4	84,4	225,3
Maan kunnalliset koulut	69,0	82,4	219,1
Ulkomaalaistausta syntynyt ulkomailla
Kristilliset koulut	83,0	77,8	179,2
Maan kaikki koulut	47,0	57,9	179,4
Maan kunnalliset koulut	43,2	54,0	171,2

Ruotsissa syntyneet ulkomaalaistaustaiset kristillisten koulujen oppilaat saavuttivat tietovaatimukset paremmin kuin vertailuryhmien oppilaat. Tässä ryhmässä kelpoisuus lukioon oli 8,1 prosenttiyksikköä suurempi ja ulkomailla syntyneiden opiskelijoiden ryhmässä 19,9 prosenttiyksikköä suurempi kuin maan keskiarvo.

Ruotsissa syntyneiden ryhmässä arvosanapisteet olivat kansallisen keskiarvon yläpuolella ja ulkomailla syntyneiden opiskelijoiden ryhmässä maan keskiarvon tasolla.[33]

Yhteenvetona voidaan todeta, että kristillisillä kouluilla on jatkuvasti paremmat tulokset kuin kansallinen keskiarvo, jossa on kaikki maan koulut. Niiden oppilaista suuremmalla osuudella on ulkomaalaistausta kuin sekä kunnallisissa kouluissa tai muissa yksityiskouluissa. Kristillisissä kouluissa on myös suurempi vastaavuus kansallisten kokeiden tulosten ja loppuarvosanojen välillä kuin kunnallisissa tai yksityiskouluissa.

Koska nämä pragmaattiset argumentit eivät puolla tunnustuksellisista yksityiskouluista luopumista, voidaan olettaa, että näitä kouluja vastustavat kriitikot turvautuvat muihin, ideologisempiin perusteluihin. Näin on myös käynyt, ja siksi siirrymme nyt konkreettisiin tapauksiin, joissa kunnallisia tai yksityiskouluja on arvosteltu tai tarkasteltu itse tunnustuksellisen profiilin vuoksi.

Alkuperäisen raportin luku 6 esittelee lukuisia yksittäisiä viranomaispäätöksiä ja tapauksia, jotka liittyvät tunnustuksellisiin elementteihin ruotsalaisissa kouluissa. Luku on luettavissa kokonaisuudessaan ruotsiksi pdf versiossa tai alkuperäisessä julkaisussa Religionsförbud i skolan? Alkuperäinen raportti on ladattavissa Clapham Institutet -järjestön sivuilta www.claphaminstitutet.se

7. Yhteenveto ja analyysi

Yllä oleva katsaus osoittaa seuraavaa uskonnosta ja tunnustuksellisuudesta Ruotsin koulujärjestelmässä:

1) Ruotsin lainsäädännössä ja hallituksen tulkinnoissa on harmaa alue koskien sitä, mitä käytännössä tarkoitetaan ”tunnustuksellisella”, ”tunnustuksellisella elementillä” ja ”ei-tunnustuksellisella opetuksella” ja missä kulkee ”vapaaehtoisuuden” raja. Tunnustuksellisia kouluja ja kunnallisten koulujen tunnustuksellisia elementtejä koskeva ohjaus ja valvonta osoittaa vääristyneen asenteen. Ilmiöitä, joita voidaan pitää tunnustuksellisina, mutta jotka on otettu itämaisestä perinteestä, kuten Östermalm-koulussa, hyväksytään aivan eri tavalla kuin ilmiöitä, jotka on otettu kristillisestä perinteestä.

Useat Ruotsin koulujen tarkastuslaitoksen esimerkit valvonta-asioista osoittavat myös kohtuuttoman ankaran arvioinnin sellaisia elementtejä kohtaan kuin aamuhartaus tunnustuksellisissa kouluissa. Tämä on ristiriidassa kansainvälisten sopimusten vaatimusten kanssa, jotka koskevat vanhempien oikeutta valita lapsilleen koulutus uskonnollisen vakaumuksen perusteella, kun taas samaan aikaan todistettavasti uskonnonvastaiset toimintamallit kunnallisessa koulussa on ohitettu ilman toimenpiteitä. Muslimilapsia/-opiskelijoita varten neuvoja ja ohjeita antaneen Jönköpingin kunnan opetushallinnon esimerkki osoittaa, että perjantairukousten osalta näyttää siltä, että koulu ei yleensä tarjoa muslimiopiskelijoille vapaa-aikaa tuona aikana, mutta kouluja kannustetaan helpottamaan rukousaikojen seuraamista tai rukoustarpeen huomioon ottamista järjestämällä erityinen huone rukousta varten.

2) Tunnustuksellisten koulujen toiminnan vaikeuttamiselle tai kieltämiselle ei ole olemassa kestäviä käytännön syitä. Oppimistulokset ovat paremmat kuin muissa kouluissa, ja koulujen oppilaat kuuluvat laajaan kirjoon kansallisuuksia ja uskontoja. Valtakunnallisissa kokeissa osoitetun tiedon ja arvosanojen välinen vastaavuus on suurempaa tunnustuksellisissa kouluissa, ja myös ulkomaalaistaustaisten opiskelijoiden oppimistulokset ovat parempia kuin muissa kouluissa. Tunnustuksellisia kouluja vastustavilla ei siis ole mitään käytännön perusteluja, joihin tukeutua. Heidän kantansa voidaan siis katsoa perustuvan ideologiaan – eli he eivät muista syistä halua yhteiskuntaan tällaisia kouluja.

3) Kansainväliset sopimukset vahvistavat selvästi vanhempien oikeuden valita lapsilleen uskonnollisen vakaumuksensa mukainen koulutus. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa käsitellyt tapaukset korostavat valtion velvollisuutta säilyttää tämä oikeus. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useissa tapauksissa todennut, että koulutuksen vapautta koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen määräys selventää, että oikeus moniarvoisuuteen koulutuksessa on olennaista demokraattisen yhteiskunnan säilyttämisen kannalta. Myös Euroopan komissio on todennut, että eurooppalainen yleissopimus takaa oikeuden perustaa ja ylläpitää yksityisiä kouluja.

4) Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että ei ole mahdollista luoda ”arvoneutraalia” opetusta ilman useimpiin kouluaineisiin sisältyviä filosofisia, uskonnollisia ja muita arvoihin perustuvia näkökohtia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on myös todennut, että on tärkeää kunnioittaa jäsenvaltioiden kulttuuria ja perinteitä kussakin maassa, ja todennut, että jäsenvaltiot voivat vapaasti korostaa yhtä uskontoa muiden edelle, kun otetaan huomioon kyseisen uskonnon asema valtion historiassa ja perinteissä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan opetuksessa saa välittää tietoa uskonnollisista tai filosofisista kysymyksistä. Tämä on kuitenkin tehtävä objektiivisen, moniarvoisen ja kriittisen lähestymistavan ehdoilla. Tuomioistuin katsoi, että jäsenvaltiot eivät saa indoktrinoida oppilaita tavalla, joka ei kunnioita heidän vanhempiensa uskonnollisia ja filosofisia vakaumuksia.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa käsitellyt tapaukset ovat koskeneet kunnallisia tai valtiollisia kouluja. Tuomioistuin ei vielä koskaan ole käsitellyt yksityiskoulua koskevaa tapausta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa käsitellyistä kahdesta, Italiaa ja Norjaa vastaan käydystä tapauksesta seuraa, että kristinuskolle ja kristillisille symboleille on annettu erityisasema sen roolin vuoksi, joka kristinuskolla on ollut maan historiassa, perinteessä ja kulttuurissa. Sekularismia ei voida pitää arvoneutraalina, ja oppilaisiin maallistumista juurruttava opetus sisältää indoktrinaatiota, mikä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ei ole sallittua. Tunnustuksellisten yksityiskoulujen ideana on myös se, että tunnustuksellista profiilia on kunnioitettava sekä opetuksessa että koulutuksessa Euroopan yleissopimuksen lisäpöytäkirjan mukaisesti.

Analyysimme edellä esitetystä on tämä:

• Valtioilla on erittäin vahva oikeudellinen perusta sallia tunnustukselliset koulut ja tukea niitä. Näiden koulujen lopettamiseksi tehdyillä poliittisilla aloitteilla ei ole kansainvälisen oikeuden tukea.

• Sekä aikaisemmat tutkimukset että aktiivinen viranomaisvallankäyttö ovat osoittaneet, että vahva uskonnonvastainen asenne on todellisuutta ruotsalaisessa koulussa. Tämä on osittain vastoin opetussuunnitelman vaatimusta, jonka mukaan ruotsalaisen koulun perusarvojen tulee nojautua nimenomaan kristillisen perinteen ja länsimaisen humanismin hallinnoimaan etiikkaan, ja osittain se on persoonallisen uskon omaaviin oppilaisiin kohdistuvaa kohtuutonta mielipidepainostusta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toteaa, että raja koulun vapaudelle kulkee ”indoktrinoinnissa”. Tällaista indoktrinaatiota ei tietenkään saa tapahtua myöskään sekularismin edistämiseksi. Mielipidejohtajien, poliitikkojen ja virkamiesten on keskusteltava siitä, miten yhdessä reagoida niin, että ymmärrystä ja avoimuutta uskontoa kohtaan vahvistetaan.

• Koulujen valvonta on hyvä asia, ja on myönteistä, että ruotsalaisten koulujen tarkastamisesta vastaa ruotsalainen koulutarkastusvirasto. Mutta valvontatoiminta ei saa olla ideologisesti ennakkoluuloista siten, että elementtejä tai kouluja, jotka nojaavat uskonnolliseen perintöön tarkastellaan eri tavalla ja tiukemmin vaatimuksin kuin ilman tunnustuksellista perustaa olevia kouluja. Ei myöskään ole järkevää, että – kuten useissa tapauksissa on osoitettu – hindulaisuuden ja buddhalaisuuden tai islamin uskonnollisia elementtejä käsitellään suvaitsevammin kuin kristillisestä perinteestä peräisin olevia elementtejä.

• Nykyisen koululain valmistelutyö osoittaa, että tunnustuksellisesti painottuneissa kouluissa tunnustuksellisille elementeille voidaan opetuksessa antaa suhteellisen suuri tila koulupäivän aikana esimerkiksi aamurukouksen, hartauksien ja omaa uskonoppia syventävien elementtien muodossa. Tästä huolimatta koulujen tarkastusvirasto on kritisoinut juuri aamurukousta, hartauksia ja omaa uskonoppia syventäviä elementtejä. Samalla voidaan kyseenalaistaa, ovatko joissain kouluissa käytetty jooga ja mindfulness todella koululain objektiivisuussäännösten, tieteellisyyden ja todistetun kokemuksen mukaisia. Asenteemme on, että kaikkia kouluja ja kaikkia elementtejä tulee tarkastella samoilla ehdoilla, koko koulujärjestelmää koskevan opetussuunnitelman perusteella.

• Rinnakkain tämän kanssa on ryhmiä, jotka haluavat tehdä sekularismista kulmakiven ja keskeisen rakenteen kaikilla ruotsalaisen yhteiskunnan alueilla, joissa maallisten normien sanotaan olevan korkeimpia normeja, jotka ovat etusijalla uskonnollisiin normeihin nähden. Mutta samaan aikaan kristinuskolla on yksiselitteinen erityisasema Ruotsissa sen historian ja perinteen kautta, mutta myös nyky-yhteiskunnassamme. Tätä perintöä sekulaarihumanistiset ihanteet eivät koskaan tule pyyhkimään pois. Italialaisessa krusifiksitapauksessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin päätti, että myös sekularismi on ”filosofinen vakaumus”, eikä sitä sellaisena voida koskaan pitää neutraalina lähtökohtana, vaan se muodostaa perusasenteen kuten muutkin.

• Tämä selvitys osoittaa, että lainsäädäntöneuvoston ja lausuntotahojen kanta oli aivan oikea, että tunnustuksellisuuden käsite tulisi määritellä lakitekstissä, jotta vältyttäisiin sen soveltamisen vaikeuksilta. Koulutarkastusviraston tulkintoihin jää paljon toivomisen varaa, myös kun mietitään miten tulisi ymmärtää käsite ”tunnustuksellisen harjoittamisen luonteinen”. Tässä voisi väittää, että on yhtä tunnustuksellista laulaa perinteisiä jouluvirsiä tai kuunnella papin lukemaa jouluevankeliumia, kuin lukea historiankirjasta Kustaa Vaasan puhetta, jossa monin tavoin vedotaan Jumalan rooliin yhteiskunnassa ja elämässä. Myös sekulaaristi suuntautuneiden henkilöiden on myönnettävä, että kristilliset virret ja perinteiset joulunäytelmät koulun päättäjäisissä ovat välttämätön osa maamme historiaa, kulttuuriperintöä ja perinteitä, joihin Ruotsin koululaisilla on oikeus ottaa osaa.

• Ruotsin opetussuunnitelman mukaan koulujen arvopohjan on oltava sopusoinnussa kristillisen perinteen ja länsimaisen humanismin varaan rakentuvan etiikan kanssa. Valtiollinen opetussuunnitelmakomitea toteaa, että ”koulun toiminta ei ole, eikä sen pitäisi olla arvoneutraalia. Kuten ennenkin, sen on perustuttava eettisiin normeihin, kuten ihmiselämän loukkaamattomuuteen, yksilön vapauteen, solidaarisuuteen heikkoja ja haavoittuvia kohtaan, yksilön kunnioittamiseen ja itsemääräämisoikeuteen ja kaikkien tasavertaiseen arvoon, jotka kristillisen etiikan ja länsimaisen humanismin kautta ovat maassamme syvälle juurtuneita.[34]

• Lisäksi selvityksessä todetaan, että ”kristinuskolla on ollut ja on suuri merkitys ruotsalaisessa yhteiskunnassa” ja että ”sen vaikutus ulottuu laajalle kulttuurista, lainsäädännöstä, yhteiskuntamoraalista, oikeusjärjestelmästä tapoihin ja perinteisiin” ja että kristinuskolla oli erityinen asema, koska se ”loi perustan ruotsalaisen ja länsimaisen kulttuurin ja yhteiskunnallisen kehityksen ymmärtämiselle ja että kristillinen etiikka on siksi osa kansallista kulttuuriperintöä”.

• Ruotsin opetussuunnitelmassa todetaan, että kaikkien koulujen tehtävänä on ymmärtää omaa kulttuuriperintöä. Ruotsin kulttuuriperintö on kristillinen, aivan kuten pohjoismaisten naapurimaidemme. Kristillinen ihmiskäsitys ja kristillinen maailmankuva ovat olleet perustana Ruotsin opetustoimelle jo tuhat vuotta. Tätä taustaa vasten kunnallisten koulujen päättäjäisten yksityiskohtainen valvonta kirkoissa muuttuu hieman absurdiksi, kun Ruotsin koulujen tarkastusvirasto lajittelee virsiä ja kieltää pappeja ja pastoreita toivottamasta oppilaille Jumalan siunausta.

• Tunnustuksellisuuden käsite Ruotsin koululainsäädännössä ja opetussuunnitelmassa on samalla aivan liian epätäsmällinen ja se pitäisi vaihtaa. On syytä toistaa, että kaikki ruotsalaiset koulut ovat jossain määrin tunnustuksellisia. Se arvojen ohjaama opetussuunnitelma, joka Ruotsilla on, sanoittaa johdannossaan joitain tunnustuksellisia periaatteita, kun se asettaa viisi perustavaa laatua olevaa arvoa ja neljä kasvatustavoitetta, jotka kaikkien koulujen tulisi välittää opetuksessaan ja kasvatuksessaan yleensä.

• Ne ovat moraalisia arvostuksia, jotka eivät perustu tieteellisiin tosiasioihin, vaan vakaumukseen, jota pidämme niin itsestään selvänä, että meiltä jää huomaamatta sen juuri olevan tunnustuksellinen filosofinen vakaumus. On erityisen hämmentävää, että kappale, jossa todetaan mitä tunnustusta ruotsalaisen koulun tulisi edustaa ja välittää, päättyy lauseeseen siitä, kuinka opetuksen on oltava ei-tunnustuksellista.

• Nykypäivän ruotsalainen koulu ei siis ole sen vähempää tunnustuksellinen kuin luterilainen kansakoulu virsineen ja aamurukouksineen. Erona on se, että monet nykyään kieltävät uskonnollisen perustan olemassaolon, vaikka opetussuunnitelmassa viitataan kristilliseen etiikkaan ja länsimaiseen humanismiin. Kun tarkastelemme tämän päivän opetussuunnitelman perusarvoja, on vaikea sivuuttaa sitä, kuinka vahvasti ne liittyvät kristilliseen perinteeseen, mikä myös opetussuunnitelmassa todetaan.

• Parempi, helpommin tulkittava ja oikeudellisesti varmempi muotoilu olisi, että ”kaiken opetuksen on oltava tietopohjaista ja monipuolista sekä jokaisen ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta kunnioittavaa”. Tämä on tärkeää uskontoon pohjautuvassa koulussa, muttei vähemmän olennaista ja tarpeellista muissakaan kouluissa.

• Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että on tärkeää, että vanhempien uskonnollisia ja filosofisia näkemyksiä kunnioitetaan kaikessa julkisen tahon järjestämässä opetuksessa. Se ei estä sitä, että opetuksessa välitetään tietoa uskonnollisista tai filosofisista kysymyksistä. Tämä on kuitenkin tehtävä objektiivisen, moniarvoisen ja kriittisen lähestymistavan ehdoilla. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että jäsenmaat eivät saa indoktrinoida oppilaita tavalla, joka ei kunnioita vanhempien uskonnollisia tai filosofisia vakaumuksia, ja myös sekularismia edistävä indoktrinointi on kiellettyä.

• Se, että koulunkäynti ei täytä vaatimuksia monipuolisuuden, objektiivisuuden ja opiskelijan arvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen suhteen, on ongelma, joka ei koske ensisijaisesti ns. tunnustuksellisia kouluja. Esitetyn kaltaisella koululain ja opetussuunnitelman uudelleenmuotoilulla voisimme rakentaa perustan koululle, joka kunnioittaa kaikkien oppilaiden uskoa ja vakaumuksia vaarantamatta kansainvälisten ihmisoikeusjulistusten mukaisia oikeuksia valita koulutus. Vain siten saamme todellisesti avoimen ja suvaitsevaisen ruotsalaisen koulun.

Lähteitä

Kansainvälisiä virallisia lähteitä:

YK:n ihmisoikeuksien julistus

Taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus

YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista

Lapsen oikeuksien yleissopimus

Euroopan unionin perusoikeuskirja 2012 / C 326/02

Euroopan yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi

Euroopan komission / Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätökset:

Case Relating to Certain Aspects of the Laws on the Use of Languages in Education in Belgium vs. Belgia, päätös nro 1474/62; 1677/62; 1691/62; 1769/63; 1994/63; 2126/64, 23. heinäkuuta 1968

Karnell & Hardt vs. Ruotsi, päätös nro 4733/71, 28. toukokuuta 1973.

Kjeldsen, Busk Madsen ja Pedersen vs. Tanska, päätös nro 5095/71, 5920/72, 5926/72, 21 maaliskuuta 1975

Ingrid Jordebro Foundation of Christan schools ja Ingrid Jordebro vs. Ruotsi, 11533/85, 6. maaliskutta 1987

Angeleni vs. Sverige, päätös nro 10491/83, 3. joulukuuta 1986

Campbell vs. Yhdistynyt kuningaskunta, päätös nro 13590/88, 25. maaliskuuta 1992

Valsamis vs. Kreikka, päätös nro 21787/93, 18. joulukuuta 1996

Efstratiou vs. Kreikka, päätös nro 24095/94, 18. joulukuuta 1996

Folgerö vs. Norja, päätös nro 15472/02 [GC], 29. kesäkuuta 2007

Hasan and Eylem Zengin vs. Turkki, päätös nro 1448/04, 9. lokakuuta 2007

Lautsi vs. Italia, päätös nro 30814/06 [GC], 18. maaliskuuta 2011

Virallisia ruotsalaisia lähteitä:

Skollag (2010:800), SFS nr: 2010:800, Utbildningsdepartementet (Ruotsin koululaki)

Ny läroplan för grundskolan (Uusi peruskoulun opetussuunnitelma), m.m. Utbildningsutskottets betänkande (Koulutusvaliokunnan raportti) 1993/94:UBU01 jne.

Fristående skolor m.m. Proposition 1995/96:200, Regeringen (Itsenäiset koulut jne. Hallituksen esitys 1995/96: 200)

Den nya skollagen – för kunskap valfrihet och trygghet, Proposition 2009/10:165, Regeringen (Uusi koululaki – tiedon, valinnanvapauden ja turvallisuuden puolesta. Hallituksen esitys)

Konfessionella inslag i skolväsendet, regeringens kommittédirektiv 2018:15 (Tunnustukselliset elementit koulujärjestelmässä, Valtioneuvoston direktiivi 2018:15)

1994 års läroplan för det obligatoriska skolväsendet (Lpo 94)  (V. 1994 oppivelvollisuuden opetussuunnitelma)

Läroplan för de frivilliga skolformerna (Lpf 94) (Vapaaehtoisten koulujen opetussuunnitelma)

Läroplan för förskolan (Lpfö 98) (Esikoulun opetussuunnitelma)

Läroplan för grundskolan, förskoleklassen och fritidshemmet (Lgr 11) (Peruskoulun, esikoululuokan ja iltapäiväkerhojen opetussuunnitelma)

Läroplan, examensmål och gymnasiegemensamma ämnen för gymnasieskolan 2011. (Gy 2011) (Lukion opetussuunnitelma, tutkintotavoitteet ja lukion yhteiset oppiaineet)

Skola för bildning, Huvudbetänkande av Läroplanskommittén (SOU 1992:94)  (opetussuunnitelmatoimikunnan pääraportti)

Bildning och kunskap, Särtryck ur läroplanskommitténs betänkande Skola för bildning. (SOU 1992:94) (Koulutus ja tieto, Uusintapainos opetussuunnitelmatoimikunnan mietinnöstä Skola för bildning)

Begreppet ”religiös friskola”? Riksdagsmotion 2007/08:Ub 407 av Alf Svensson (KD) 48 (Käsite ”uskonnollinen vapaakoulu?” Ruotsin valtiopäivillä tehty esitys / Alf Svensson.)

Icke-konfessionell undervisning, Riksdagsmotion 2007/08:Ub516 av Marie Granlund m.fl. (S) (Ei-tunnustuksellinen opetus. Valtiopäiväesitys/Marie Granlund.)

Mer om… Fristående skolor. Skolverket, broschyr, senaste version april 2015. (Lisää… Itsenäisistä kouluista. Ruotsin koulutusvirasto, esite, uusin versio huhtikuu 2015)

Råd och riktlinjer för muslimska barn/elever i Jönköpings kommuns skolor: Överenskommelser mellan skolan och de muslimska församlingarna i Jönköping, Skol- och barnomsorgsförvaltningen, Jönköpings kommun 2010 (Ohjeita ja ohjeita muslimilapsille / -opiskelijoille Jönköpingin kunnan kouluissa: Sopimukset koulun ja Jönköpingin islamilaisten seurakuntien välillä. Koulu- ja lapsiasiainhallinto, Jönköpingin kunta 2010)

Kirjallisuutta ja artikkeleita

Aronson, Torbjörn Kristen skola i Sverige under tusen år Areopagos, Uppsala 2016

Bernitz, Hedvig ”EU-rätten och de konfessionella friskolorna”, Signum 2/2018

Kittelmann Flensner, Karin Religious Education in Contemporary Pluralistic Sweden, University of Gothenburg, 2015

Orlenius, Kennert, Värdegrunden – finns den? Liber, Stockholm, 2 uppl 2010

Qvarsebo, Jonas och Wenell, Fredrik Konfessionella friskolor – samhällsproblem eller mänsklig rättighet? Timbro, Stockholm 2018

Terjestam, Yvonne Mindfulness i skolan: om hälsa och lärande bland barn och unga. Studentlitteratur, Lund 2010

Thurfjell, Karin ”Flera muslimska skolor delar upp flickor och pojkar” Svenska Dagbladet 3/9 2016

Internetlähteitä

Karnov Juridik Rättsdatabas (Karnov Juridik lakitietokanta)

Skolinspektionens beslut och rapporter: https://www.skolinspektionen.se/sv/Beslut-och-rapporter/ (Koulutarkastusviraston päätökset ja raportit)

Skolverkets databas SIRIS: http://siris.skolverket.se/siris/f?p=Siris:1:0 (Ruotsin kouluviraston tietokanta)

E-post från Helena Schiöler den 20 juni 2018, hänvisning till Anna Sellin, Avdelningschef, Analys- och statistikavdelning, Skolinspektionen

Uskontokielto koulussa?
Katsaus tunnustuksellisuuden käsitteeseen ruotsalaisessa koulujärjestelmässä
© Scandinavian Human Rights Lawyers ja Claphaminstitutet
Kirjoittajat: Ruth Nordström, Rebecca Ahlstrand & Per Ewert
Tutkimus: Fredric Strand

Ruotsinkielinen alkuteos: Religionsförbud i skolan? En genomgång av konfessionsbegreppet i det svenska skolsystemet  (ISBN 978-91-88163-11-0)

Alkuperäinen teos ladattavissa sivulta: http://claphaminstitutet.se/wp-content/uploads/2018/07/Clap-Rapport3-Pdf-version.pdf

Suomenkielinen käännös:
Sallux – ECPM Foundation ja Ajatushautomo Kompassi 2021

Artikkelikuva: Neonbrand on Unsplash.com

This publication has been realized in cooperation with Sallux, ECPM foundation. Since 2011, the activities of Sallux have been financially supported by the European Parliament. The liability for any communication or publication by Sallux, in any form and any medium, rests with Sallux. The European Parliament is not responsible for any use that may be made of the information contained therein.

---

Alaviitteet

[1] Tämän historiallisen taustan lähteenä on pääasiassa Aronson, Torbjörn Kristen skola i Sverige under tusen år Areopagos, Uppsala 2016

[2] SOU 2008:122 [Valtion virallinen selvitys]

[3] Orlenius, Kennert, Värdegrunden – finns den? Liber, Stockholm, 2 uppl 2010, s 13 [Arvopohja – onko sellaista]

[4] Bildning och kunskap: Särtryck ur läroplanskommitténs betänkande Skola för bildning (SOU 1992:94) [Valtion virallinen selvitys] [Koulutus ja tieto: erityispainos oppisuunnitelmakomitean mietinnöstä Koulu koulutusta varten], s. 84.

[5] Skola för bildning: huvudbetänkande av Läroplanskommittén SOU 1992:94 s 438 [Koulu koulutusta varten: oppisuunnitelmakomitean päämietintö]

[6] Koulutusvaliokunnan mietintö 1993/94:UBU01 Ny läroplan för grundsklolan, mm. [Uusi peruskoulun opintosuunnitelma], ym. http://data.riksdagen.se/dokument/GH01UbU1.text

[7] Skola för bildning s 439ff [Koulu koulutusta varten]

[8] Ibid. s 447f

[9] Konfessionella inslag i skolväsendet, regeringens kommittédirektiv 2018:15 [Tunnustukselliset elementit koulutoimessa, hallituksen komiteadirektiivi 2018:15]

[10] Den nya skollagen – för kunskap, valfrihet och Trygghet [Uusi koululaki – tiedon, valinnanvapauden ja turvallisuuden puolesta, hallituksen esitys] 2009/10:165

[11] Ibid. s 225

[12] Prop. 2009/10:165 s 223-226 ff. [Esitys 2009/10:165 s 223-226 ff.]

[13] Prop. 2009/10:165 s 223-226 ff. [Esitys 2009/10:165 s 223-226 ff.]

[14] Råd och riktlinjer för muslimska barn/elever i Jönköpings kommuns skolor: Överenskommelser mellan skolan och de muslimska församlingarna i Jönköping, Skol- och barnomsorgsförvaltningen, Jönköpings kommun 2010 [Neuvoja ja ohjeita muslimilapsia ja muslimioppilaita varten Jönköpingin kunnallisissa kouluissa: Jönköpingin koulun ja muslimiseurakuntien väliset sopimukset]

[15] Ibid.

[16] Karin Kittelmann Flensner, Religious Education in Contemporary Pluralistic Sweden, University of Gothenburg,

2015, s 256 [Uskonnollinen opetus nykypäivän moniarvoisessa Ruotsissa, Göteborgin yliopisto]

[17] Allaoleva lainaus julkaisusta Mer om… Fristående skolor [Lisätietoja yksityiskouluista], Opetusvirasto, viimeisin versio huhtikuulta 2015. https://www.skolverket.se/polopoly_fs/1.254864!/Frist%C3%A5ende%20skolor%20Revidering%20april%202015.pdf

[18] Hedvig Bernitz, ”EU-rätten och de konfessionella friskolorna”, Signum 2/2018, s 40 ff [EU-lainsäädäntö ja tunnustukselliset yksityiskoulut]

[19] Euroopan komission asia Ingrid Jordebro Foundation of Christan schools ja Ingrid Jordebro vastaan Ruotsi, 11533/85, 6. maaliskuuta 1987

[20] 20 Euroopan komission asia Kjeldsen, Busk Madsen ja Pedersen vastaan Tanska, asia nr 5095/71, 5920/72, 5926/72, 21. maaliskuuta 1975.

[21] Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asia Folgerö vastaan Norja, asia nr 15472/02 [GC], 29. kesäkuuta 2007

[22] Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asia Hasan ja Eylem Zengin vastaan Turkki, asia nro 1448/04, 9. lokakuuta 2007

[23] Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asia Lautsi vastaan Italia, asia nro 30814/06 [GC], 18. maaliskuuta 2011.

[24] Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asia Campbell vastaan Yhdistynyt kuningaskunta, asia nro 13590/88, 25. maaliskuuta 1992

[25] Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asia Valsamis vastaan Kreikka, asia nr 21787/93, 18. joulukuuta 1996

[26] Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asia Estrafiou vastaan Kreikka, asia nr 24095/94, 18. joulukuuta 1996

[27] Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asia Case Relating to Certain Aspects of the Laws on the Use of Languages in Education in Belgium vastaan Belgia, asia nr 1474/62; 1677/62; 1691/62; 1769/63; 1994/63; 2126/64, 23. heinäkuuta 1968

[28] Euroopan komissio, asia Karnell ja Hardt vastaan Ruotsi, asia nr 4733/71, 28. toukokuuta 1973

[29] Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätös Angeleni vastaan Ruotsi, asia nr 10491/83, 3. joulukuuta 1986

[30] SALSA löytyy opetusviraston nettisivuilla https://siris.skolverket.se/siris/f?p=SIRIS:164:0::NO:::

[31] Aineessa ruotsi toisena kielenä oli saatavilla tilastoja vain kahdesta kristillisestä koulusta. Useammassa kristillisessä koulussa on järjestetty kokeita ruotsissa toisena kielenä, mutta oppilaiden lukumäärä on ollut alle kymmenen, eivätkä ne siten ole mukana opetusviraston virallisissa tilastoissa.

[32] Jonas Qvarsebo ja Fredrik Wenell Konfessionella friskolor – samhällsproblem eller mänsklig rättighet? [Tunnustukselliset yksityiskoulut – yhteiskunnallinen ongelma vai ihmisoikeus?]

Timbro, Stockholm 2018 https://timbro.se/integration/konfessionella-friskolor-samhallsproblem-eller-mansklig-rattighet/

[33] Verrattain harvassa kristillisessä koulussa (seitsemässä) oli riittävän suuri oppilaskunta, jotta ne olisivat mukana opetusviraston tämän alan tilastossa. Useimmissa kristillisissä kouluissa on ulkomaalaistaustaisia oppilaita, mutta opetusviraston tilastot vaativat kymmentä tai useampaa oppilasta vuosikurssilla yhdeksän. Laskelmat tehdään koulutasolla muutamien koulujen perusteella, mikä tekee tästä vertailusta epävarmemman kuin yllä esitetyt.

[34] SOU 1994:92 s. 43 [Valtion virallinen selvitys]