Teknologiaperusteinen kasvupolitiikka, osa 3: Suuryritykset ja yliopistot kasvun katalyytteinä

Posted on by

Arto Lahti, prof.emer.

Robert Solowin (1) kasvuteoria nosti tekniikan kasvun selittäjäksi. Kansantalouden tilinpitojärjestelmä syntyi Yhdysvalloissa ja Euroopassa sodan jälkeen. Simon Kuznets täsmensi kansantuotteen (BKT) käsitettä (2). Neoklassisen mallin mukaan kasvua tapahtuu, kun tuotannontekijöitä lisätään. Lisäksi tuotannontekijöissä voi tapahtua teknistä kehitystä, joka saa aikaan kokonaistuottavuuden eksogeenista kasvua. Solow osoitti 1950-luvulla (3), että työn ja pääoman lisäksi teknologian kehityksellä (4) on suuri merkitys talouskasvulle. Ennen Solowia käsitys oli, että työn tuottavuuden kasvu (BKT per työpanos) johtuu pääomakannan kasvusta ja tuotannontekijöiden käyttö hintasuhteista. Tuotannon pääomavaltaistuminen oli vallitseva kehityssuunta, kun pääomaa on lisätty työpanosta enemmän. Tämä on johtanut globaalien markkinarakenteiden keskittymiseen ja maailmantalouden rakentumiseen pääoman ehdoilla. Onneksi pääomien keskittämisen vaihtoehto. Uusi (endogeeninen) kasvuteoria, joka korostaa teknologiakehityksen, tiedon ja osaamisen merkitystä.

Paul Romer (5) yhdisti endogeenisen (Schumpeter) ja neoklassisen kasvuteorian. Siksi Uusi kasvuteoria ei selitä yksittäisen yrityksen kasvua ja menestystä, vaan makrotasolla sitä, että eri maiden panostukset tuotekehitykseen, koulutukseen, teknologiakehitykseen ja markkinoiden avoimuuteen parantavat kilpailukykyä ja nopeuttavat talouskasvua. Uusi kasvuteoria täydentää perinteistä kasvuteoriaa. Keskeinen olettamus on, että tieteellisen tiedon kumuloituminen maailmantaloudessa, johon liittyy ulkoisvaikutuksia (externalities), nostaa maan tuottavuutta enemmän kuin neoklassisen kasvumallin pääoman ja työn allokaation optimointi. WTO-sopimus liitteineen on luonut globaalit puitteet tiedon ja teknologian vaihdannalle. TRIPS-sopimus vahvistaa IPR-suojaa ja tarjoaa kannusteita pitää yrityksen sopimuksilla suojattu ydintieto (business secret) laajana (6).

PCT (Patent Cooperation Treaty, WIPO) on tehokas keino laajentaa patenttisuoja globaaliksi (7). Maailmassa haettiin vuonna 2017 243 500 PCT-patenttia. Kiinassa ja Koreassa haettiin eniten ICT-patentteja, Japanissa PCT-patentit keskittyivät sähkölaitteisiin, Yhdysvalloissa tietokoneisiin ja Saksassa liikenneteknologiaan. Kiina on kasvattanut patenttihakemusten lukumäärää vuodesta 2003 lähtien yli 10 % vuodessa ja se on noussut maailman toiseksi suurimmaksi PCT-patenttien hakijaksi Yhdysvaltojen jälkeen. Kolme seuraavaa ovat Japani, Saksa ja Etelä-Korea. Suurista maista Intia oli 16. sijalla ja Venäjä 23. sijalla . Monikansalliset yritykset, joita on noin 100 000 ja joilla on noin 500 000 tytäryhtiötä eri mantereilla, hallitsevat globaalimarkkinoita (UNCTAD). Ne panostavat ydinosaamisensa kehittämiseen systemaattisen T&K-prosessin kautta (creative accumulation).

Taulukko 1. Johtavat PCT-patenttihakijat – yritykset
Lähde: WIPO 2018

Kiinan ICT-yritykset Huawei ja ZTE ovat nousseet 2010-luvulla suurimmiksi PCT-hakijoiksi ohi Yhdysvaltojen ja Japanin jättien. 20 johtavan PCT-hakijan joukossa oli 12 yritystä Aasiasta, neljä Yhdysvalloista, kaksi Saksasta sekä yksi Ruotsista ja Hollannista (taulukko 1). Globaalitaloudessa PCT-patenttien määrä kasvaa, koska WTO-TRIPS-sopimukseen nojaten suojataan paljon tiedekeksintöjä, joiden teollisesta hyödyntämisestä ei patentoimishetkellä ole tietoa. Yliopistokilpailussa Yhdysvallat on vahvin PCT-patentoija. 20 johtavan PCT-hakijan joukossa oli 10 yliopistoa Yhdysvalloista, neljä Etelä-Koreasta, kolme Kiinasta ja kaksi Japanista mutta ei yhtään EU-maista. Tieteellisestä löydöstä on tullut patentointikelpoinen, vaikka patentointi on haluttu eriyttää tieteestä. Tieteellisiä keksintöjä suojaavat patentit ovat yliopistojen keskeinen liiketoiminta. University of California on ollut vuodesta toiseen johtava patentoija (taulukko 2).

Eräs selittäjä keksintökadolle EU-maissa on ollut Aristoteleen yliopistojärjestelmä, joka ei tuntenut tekniikkaa tieteenä. Tekniikka oli käsityöläisten ja orjien käytössä ja filosofiaan verrattuna arvotonta. Yhdysvallat ja Itä-Aasian maat ovat nostaneet tekniikan tiedekilpailun ytimeen.

Taulukko 2: Johtavat PCT-patenttihakijat – yliopistot
Lähde: WIPO 2018.

Yhdysvallat perusti 1940-luvulla OSRD:n (The Office of Scientific Research and Development), joka tunnetaan nimellä: National Science Foundations (NSF). NSF palvelee tiede- ja teknologiasektorin laajaa perustutkimusta (20 %) ja sovellusalueita (80 %) ja itsenäisiä yksiköitä. NSF saa vuosittain noin 40.000 ehdotusta, joista se rahoittaa neljänneksen. NSF avustaa koulujen (graduate schools) matematiikka-, tiede- ja teknologia-ohjelmia (9). NSF on Yhdysvaltojen innovaatiovoiman takana, kun maa vastaa liki 30 % maailman R&D-panoksesta. IPR-oikeuksien hallinnoija on WIPO, joka ei voi sanktioida sopimusmaitaan (10).

TRIPS (11) kytkee IPR:t globaaliin kauppajärjestelmään, jolloin kauppapakotteiden käyttö tulee mahdolliseksi. TRIS suojelee keksijän ja luovan työn tekijän oikeudet valtiosopimuksilla, mikä on perusteltua, koska teknologinen kehitys on ainoa, joka voi pelastaa maapallon uhattuna olevan ekologian, joskin teknologiaa voidaan myös käyttää väärin. IPR-suoja on tärkeä kauppapoliittinen kysymys. IPR-oikeuksien omistus ei ole itseisarvo vaan tehokas hyödyntäminen ja laajat ulkoisvaikutukset.

Yliopistot ovat aktivoituneet tieteen kaupallistamiseen. Yliopistojen lukumäärä Euroopassa ja Yhdysvalloissa on noin 4 000. Yhdysvaltojen 50 johtavaa yliopistoa kahmivat leijonanosan Nobel-palkinnoista. Yhdysvallat panostaa yli 2 % BKT:stä yliopistokoulutukseen, mikä noin 2-kertainen EU:n osuuteen nähden (12). Tiedejulkaisuista referoiduissa lehdissä Yhdysvaltojen osuus on yli puolet (13). EU-maissa vain noin puolet tutkijoista toimii yritysyhteistyössä, Yhdysvalloissa yli 80 %. Noin 20 johtavaa yliopistoa Yhdysvalloissa (University of California, Massachusetts Institute of Technology, jne.) ansaitsee noin 80 % tieteellisiin keksintöihin perustuvista lisenssituloista (14). Bayh-Dole Act vuodelta 1980 antaa Yhdysvaltojen yrityksille oikeuden hyödyntää liittovaltion rahoittaman tutkimuksen synnyttämiä teollisoikeuksia, mm. lisenssejä. Stevenson-Wydler Act vuodelta 1980 koskettaa liittovaltion tutkimuslaitoksia, joille on tarjolla laaja liittovaltion tutkimusrahoitus ja lisensiointitulot – kovilla mutta kannustavilla ehdoilla:

  1. Yliopisto patentoi keksinnöt ja lisensoi niiden oikeudet yrityksille
  2. Yliopisto jakaa keksinnöstä saadut tulot keksijöiden kanssa ja
  3. Yliopisto myöntää liittovaltiolle maailmanlaajuisen non-exlusive lisenssin, jota käytetään, jos yliopistot eivät onnistu kaupallistajina.

Yliopistojen tutkimus selittää Yhdysvaltojen ylivoimaa maailman IPR-markkinoilla.
Yhdysvalloissa oikeustaloustiede (law and economics) on arvostettu oppi. Ajatus on, että oikeudellinen riita on moniarvoinen, joten taloustiede tai juridiikka ei yksin tuota optimaalista ratkaisua. Oikeudellisten ratkaisujen merkitys on keskeinen IPR-juridiikassa. Kansalliset tai ylikansalliset lainsäätäjät eivät globaalitaloudessa kykene rakentamaan aukottomia ja yhteismitallisia oikeusjärjestelmiä. EU-maissa pakko ottaa kantaa IPR- ja sopimusjuridiikkaan. Yhdysvaltojen kilpailuetuna on First-inventor-to-file -järjestelmä ja Leahy-Smith America Invents Act (AIA) (15), jotka ovat askel kohti patenttijärjestelmien harmonisointia. Vahva keksijän asema säilyy Yhdysvalloissa, sillä laissa korostuu 1. keksijän oikeuksien varmistaminen. First-inventor-to-file parantaa Yhdysvaltojen patenttiviraston USPTO:n kilpailukykyä (transparency, objectivity, predictability, simplicity). Yhdysvalloissa on käytössä ns. armonaika (grace period), joten keksijä voi ensin julkaista keksinnön ja määräajassa hakea patenttia, kun EU:ssa julkiseksi tulo on este patentoinnille. Yhdysvaltojen case-law-käytäntö yleistyy, sillä käsiteoikeudelliset järjestelmät eivät toimi.

Patentti-konvention haasteet johtuvat tekoälyvallankumouksesta. Patenttioikeutta sovitetaan tieteen ja älyn lainalaisuuksien maailmaan, johon sitä ei ole tarkoitettu. Patenttioikeus syntyi mitattavaan maailmaan. Tiedon maailmassa keksinnöllisyys ja tekninen toimivuus arvioidaan epäsuorasti käsitteellisesti. Yhdysvalloissa on 1980-luvulta lähtien ollut mahdollista patentoida myös tietokoneohjelmat ja liiketoimintamallit (business methods) niihin liitettyjen fyysisten ominaisuuksien kautta. Geenipatentit ovat synnyttäneet tieteellisen (patentoidun) bioteknologian.

Patenttijärjestelmän paradigmakysymys on keksinnöllisyysvaatimus. Patentti- ja oikeusviranomaisten kanta voi perustua absoluuttiseen tai relatiiviseen kulmaan. Absoluuttinen lähestymistapa oli mahdollista aikana, jolloin tekniset keksinnöt olivat erillisiä yritysten ja yhteisöjen toiminnasta. Nyt uudet patentoinnit muodot ovat osa tietoyhteiskuntaa ja sen ekosysteemejä, jolloin kansainvälisten IPR-lakien tulee ylläpitää ”kauhun tasapainoa” tieteen ja tekniikan markkinoilla.

Liiallinen avoimuus on tuhoisaa yrityksille ja yhteisöille (16), mutta yhtä tuhoisaa on esteiden rakentaminen tietovirroille, mikä saattaa olla lopputulos Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppasodasta. Toisaalta kansainvälinen kauppa on toimialojen sisäistä ristikkäiskauppaa (intra-industry-trade), jossa maiden välinen riippuvuus on koko ajan kasvanut. Siksi kaupan esteiden rakentaminen ei voi olla pitkän aikavälin politiikkaa millekään maailman maalle. Teollinen vallankumous kulminoituu joka maassa monikansallisiin yrityksiin, jotka ovat Kiinassa ratkaisevassa roolissa teknologiadiffuusioissa. Kyse on talouden liberalisoinnista. Kasvupolitiikan tulee olla kurinalaista. Kysymykset ovat kovia, ja vastaukset ovat muuta kuin eleganttia matematiikkaa, siis neoklassista taloustiedettä (17). Schumpeterismi on voittava oppi. Innovaatioprosessi vahvistuu erityisesti oligopolistisesti kilpailevien osalta, sillä innovaatioiden MFP-tehokkuusvaikutus laajentaa markkinoita kahdella tavalla siis laadullisesti ja määrällisesti, joka oli Schumpeterin oppilaan Edward Chamberlinin oivallus. Tästä syystä myöskään kasvuyritys ei ajaudu alenevien rajatuottojen alueelle, koska tietoon perustava kasvu ruokkii rajatuottojen kasvua.

Chamberlin (18) osoitti, että tuotedifferointi ja markkinointi tuottavat yritykselle korkeamman kannattavuuden kuin tuotantomäärän maksimointi hintakilpailun avulla. 1930-luku oli muutosten vuosikymmen. Alfred Sloan (19) (General Motors) voitti Fordin markkinoinnilla. Muutkin suuryritykset perustivat markkinointiosaston. Globaaleilla markkinoilla yritykset pyrkivät erilaistamaan tuotteensa ja jopa 60 % yrityksistä seuraa pääasiassa monopolistinen differointikilpailun ja markkinoinnin teorioita. Apple on markkinoinnin mestari. Apple voitti Nokian markkinoinnin keinoilla. Monopolistisesti kilpaileva yritys ylläpitää ylikapasiteettia tuotannossa, markkinoinnissa ja T&K:ssa, mikä on riskinottoa markkinoiden kehittämiseksi laadullisesti. Toisaalta monopolistinen yritys ottaa hinnat annettuina ja jättää huomiotta omien hintojen vaikutukset muihin yrityksiin, kun taas oligopoliyritys voi vaikuttaa markkinahintoihin käyttämällä markkinavoimaa. Monopolistinen kilpailun oppi on strateginen markkinointi. Suppean määritelmän mukaan tämän mallin mukaisesti toimivia aloja ovat mm. vaatteet, kengät ja palvelut. Laajan määritelmän mukaan monopolistinen kilpailu sisältää myös useat B2B-teollisuuden alat, joilla vallitsee kansainvälinen ristikkäiskauppa. Moderni tulkinta Chamberlin analyysin kilpaileviin malleihin voidaan tiivistää kuviossa 1.

Kuvio 1: Monopolistinen kilpailu hallitsee globaalikilpailua

Mikael Porterin klusterimalli (20) korostaa klusterietua (external economies of scale), joka tosin on tunnettu jo 1900-luvun alussa Alfred Marshallin esittämänä (21). Porterin malli on saanut suuren suosion, mutta silloin usein unohtuu, että Porterin malli on osa toimialan taloustieteen (Industrial Organization Economics) mallia (22). Porterin mukaan kansallinen kilpailukyky riippuu erityisestä yhdistelmästä tuotannontekijöitä, jotka muodostavat kestävän ”timantin”. Kilpailukykytekijät keskittyvät alueellisesti, jolloin muodostuu kasvukeskuksia, klustereita (23). Porter täydentää Solowin kasvuteoriaa. Innovaatioiden kasvuimpulssit vaihtelevat ajan ja alueiden suhteen. Suuret metropolit, kuten New York, Lontoo tai Tokio, ovat voittajia. Timanttimalli asettaa talouden muutosagentit siis keksijät yhteiskunnan marginaaliin, mikä edustaa neoklassisen taloustieteen näkemystä. Klusterointi on tätä kautta valtion ja kansantaloustieteen keinovalikoimaa, mikä on relevanttia suurvalloille kuten Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä, joissa klusterien edistäminen on osa ”piilo-protektionismia”. Suomessa klusterit ovat globaaleja eli ulottuvat yli valtiorajojen kaikissa vaihdanta- ja verkostosuhteissa. Lisäksi globaali kilpailu- ja toimintaympäristö on kerroksinen (embedded) ja kaoottinen (chaotic) (24) , joten klusterointitutkimus on lähinnä historian kirjoitusta. Suomessa yritysten haaste on oppia strateginen markkinointi, jolla on luotu 80 % menestystarinoista.

Arto Lahti on Aalto-yliopiston yrittäjyyden professori emeritus

Viitteet:

  1. Solow, Robert (2000), Growth Theory: An Exposition, Oxford University Press, Etats-Unis.
  2. Kuznets, Simon (1971) Economic Growth of Nations: Total Output and Production Structure. Cambridge: Belknap Press of Harvard University Press,
  3. Solow, R. (1957) Technical Change and the Aggregate Production Function, Review of Economics and Statistics, Aug. 1957, pp. 312–320.
  4. Teknologian kehityksellä Solow tarkoitti fyysisen ja inhimillisen pääoman laadullisia parannuksia, jotka johtavat tuottavuuden kasvuun. Neoklassisessa kasvuteoriassa teknologinen kehitys oletetaan eksogeeniseksi, mikä tarkoittaa sitä, että teknologisen kehityksen selittäminen ei sisälly malliin vaan sitä tulkitaan kasvumallin tilastotulosten residuaalien kautta.
  5. Romer, Paul (1989): Increasing Return and New Development in the Theory of Growth, Chicago.
  6. Liikesalaisuuslaki (595/2018) TRIPS-sopimuksen pääkohdat laiksi.
  7. Scherer, Frederic (2003) The Economics of Innovation and Technological Change, International Encyclopedia of the Social & Behavioral Sciences 2003, pp. 7530-7536.
  8. BOFIT Viikkokatsaus / BOFIT Weekly 2018/14
  9. George T. Mazuzan, The National Science Foundation: A Brief History, NSF Publication nsf8816.www.nsf.gov/pubs/stis1994/nsf8816/nsf8816.txt
  10. Grönroos, Mauri (1999) WTO-Trips art 39. Liikesalaisuuden suojan laajuus ja uusi kasvuteoria, s. 52
  11. SopS 5/1995. WTO:n teollis- ja tekijänoikeuksien koskeva TRIPS (Trade Related Industrial Property Rights) tuli Suomessa voimaan vuonna 1996. Patenttilakiin on lisätty TRIPS-sopimuksen velvoitteista johtuvat säännökset (1695/1995).
  12. Thurgood, Lori, Golladay, Mary J. and Hill, Susan T. (2006) U.S. Doctorates in the 20th Century, Division of Science Resources Statistics, Directorate for Social, Behavioral, and Economic Sciences, National Science Foundation June 2006, Special Report.
  13. Jones, Richard (2008) The AIP Bulletin of Science Policy News, R&D: Essential Foundation for U.S. Competitiveness In a Global Economy, Number 12, January 25, 2008 www.aip.org/fyi/2008/012.html
  14. Churchill, Richard, Lorence, Daniel, Chin, James, Peo, Frank, Gonzales, Luis (2009) University licensing of intellectual property: revisiting the impact of Bayh-Dole, International Journal of Technology Transfer and Commercialisation, Volume 8, Number 1 / 2009, pp. 98-109
  15. www.uspto.gov/news/pr/2013/13-10.jsp
  16. Liiallisen avoimuuden riskejä kuvaa tapaus: IBM vs. Microsoft.1980-luvulla IBM oli jäämässä jälkeen PC-markkinoiden kehityksestä, jolloin IBM lähti rakentamaan järjestelmäänsä tunnetun teknologian varaan päästäkseen nopeammin kaupallisiin tuloksiin. IBM valitsi kumppanikseen Microsoftin, joka ensin osti DOS-käyttöjärjestelmän omistusoikeuden sen kehittäjältä (Seattle Computer) 50.000 dollarilla. IBM loi PC:stä avoimen järjestelmän, jolloin IBM klooneja valmistettiin ilman, että IBM saattoi puuttua asiaan. Mutta samalla kun osti IBM-standardin mukaisen koneen, joutui ostamaan Microsoftin käyttöjärjestelmän, koska DOSista tuli PC-maailman tosiasiallinen standardi. Näin IBM möi avoimuutta ja Microsoft teki rahaa omien ohjelmapakettien lisensioinnilla. Lähde pääosin: Mansala 1994, ss. 57–58.
  17. https://www.economist.com/finance-and-economics/2018/04/12/economists-understand-little-about-the-causes-of-growth
  18. Chamberlin, E. (1933) The Theory of Monopolistic Competition. Harvard University Press, Cambridge.
    Chamberlin, E. (1937) Monopolistic or Imperfect Competition? The Quarterly Journal of Economics, 51 (4) pp. 557–580.
    Chamberlin, E. (1948) An Experimental Imperfect Market, Journal of Political Economy, 56:2, pp. 95-08.
    Chamberlin, E. (1951) Impact of Recent Monopoly Theory on the Schumpeterian System, Review of Economics and Statistics, 33, pp. 133-138.
    Chamberlin, E. (1957) Towards a More General Theory of Value, Oxford University Press, Oxford.
    Chamberlin, E. (1965) The Theory of Monopolistic Competition: A Re-orientation of the Theory of Value (8th ed.) Harvard University Press, Cambridge MA.
  19. Sloan, Alfred (1963) My Work With General Motors, Doubleday, New York.
  20. Porter, Michael (1990) Competitive Advantages of Nations, Macmillan, Free Press, New York.
  21. Reinikaisen (2000, sivu 115) vasta-argumentti porterilaiselle kritiikille kansainvälisen kaupan teoriaa kohtaan.
  22. Scherer, Frederic and Ross, David (1990) Industrial Market Structure and Economic Performance, Houghton Mifflin Company: Boston.
  23. Hernesniemi, Hannu; Lammi, Markku; & Ylä-Anttila, Pekka: Kansallinen kilpailukyky ja teollinen tulevaisuus. Helsinki: Taloustieto Oy, 1995, sivu 35.
  24. Peters, Thomas (1990) Thriving on Chaos, Harper & Row, New York

Artikkelikuva: Harley-Davidson on Unsplash.com