Rahateoriat ja päätöksenteko -webinaari katsottavissa

”Valtionvelka on kuin kvanttifysiikka. Joka väittää ymmärtävänsä sen paljastaa, ettei ymmärrä sitä.”
– Kari Enqvist, YLE 27.10.2020

Kompassi -ajatushautomon webinaarissa 28.10. pohdittiin kysymystä julkisen velkaantumisen vakavuudesta sekä sitä, miten erilaiset käsitykset velasta ja toisaalta rahan olemuksesta mahdollisesti vaikuttavat erilaisten talouspoliittisten visioiden taustalla Suomessa ja globaalisti. Katso tallenne tilaisuudesta tästä tai YouTube-kanavallamme. Alla lyhyt yhteenveto tilaisuudesta.

Kysymys valtionvelasta ja rahapolitiikan roolista taloudessa on aiheuttanut sekä Suomessa että laajemmin Euroopassa runsasta julkista keskustelua. Julkisen velan vaarallisuudesta vallitsee varsin poikkeavia käsityksiä. Kolme vuotta sitten Valtiovarainministeriö perusti työryhmän arvioimaan valtion velanhallintaa. Tuolloin todettiin, että julkinen velka sisältää huomattavan korkoriskin. Onko tilanne nyt toinen?

Julkisessa keskustelussa ilmaistaan yhtä aikaa suurta huolta julkisesta (samoin kuin kotitalouksien) velasta ja toisaalla todetaan, että Suomen velkaantuminen on vielä maltillista kansainvälisesti verrattuna ja koronan aiheuttamassa poikkeustilanteessa velanotto on ollut välttämätöntä. Puhutaan tarpeettomasta velalla pelottelusta ja ”velkapopulismista”. Kritiikki ns. velkakuria kohtaan on kasvanut. Voiko erilaisten näkemysten taustalla pohjimmiltaan olla erilainen käsitys rahan olemuksesta ja rahapolitiikan mahdollisuuksista?

Moderni talousjärjestelmä perustuu luottamukseen ja velkaan

Nykyinen globaali rahajärjestelmä on vain 50 vuotta vanha, eikä tätä edeltänyt Bretton Woods -järjestelmäkään ollut kovin pitkäikäinen, totesi seminaarissa alustuksen pitänyt väitöskirjatutkija ja VNK:n neuvotteleva virkamies Jussi Lindgren. Toisaalta aatehistoriallisesti ajateltuna 50 vuotta on lyhyt aika. Rahateorioita ja -järjestelmiä onkin hyvin vaikea tutkia empiirisesti tai testata varsinkaan ennakolta.

– Nimellinen talous ja reaalitalous ovat monimutkaisessa dynaamisessa vuorovaikutussuhteessa. Rahajärjestelmän toimivuus ja siinä tehtävät päätökset vaikuttavat kansantalouteen, yritysten päätöksiin ja esim. talouskasvuun ja inflaatioon tavoilla, joita ei yleensä hahmoteta, totesi Jussi Lindgren.

Paljon on epäselvyyttä siitäkin, miten raha synty kansantalouteen. On tärkeä erottaa toisistaan rahan eri muodot, etenkin keskuspankkiraha ja liikepankkiraha. Suurin osa rahasta syntyy pankkien luotonannon seurauksena. Rahan syntyminen ja järjestelmä perustuu siis luottamukseen, koska ilman sitä ei voi saada lainaa. Tässä mielessä raha on siis sosiaalinen konstruktio. Pankkien luotonanto synnyttää talletuksia pankkijärjestelmässä ja vastaavasti rahaa tuhoutuu, kun velkoja kuoletetaan. Näin ollen se, mitä ymmärrämme ”rahalla” tarkoittaa liikepankkien velkaa tallettajille. Nimellinen talouskasvu edellyttää siis velkaantumista ja rahan määrän kasvua. Tämä on mitattava suure, toisin kuin reaalitalouden kasvu, jota ei voi mitata suoraan. Näiden välillä on linkki, mutta sitä on vaikea mitata.

Kansantaloudessa kiertävällä rahan määrällä voi olla seurauksia esim. investointipäätöksiä tehtävissä.

– Usein ihmetellään myös sitä, miksi inflaatio ei kasva vaikka tällä hetkellä rahaa ”painetaan” ennätystahtia. Käsitykseni mukaan selitys tälle on yksinkertainen: keskuspankkirahaa ei käytetä kulutukseen samalla tavoin kuin liikepankkien luomaa rahaa. Tämä niin kutsuttu ”määrällinen elvytys” eli QE ei siis suoraan lisää kansantaloudessa kiertävän rahan määrää, totesi Lindgren.

Pitääkö olla huolissaan – milloin valtion velka on kestävällä tasolla?

Jussi Lindgrenin mukaan velkakestävyyttä arvioitaessa valtion budjettitalouden ohella pitäisi tarkastella myös todella laajaa julkisen sektorin konsernitasetta. Esimerkiksi Japanin valtionvelka on huomattavan suuri (lähes 250% BKT:stä), mutta koska maalla on pitkällinen ja suuri vaihtotaseen kumulatiivinen ylijäämä, Japanin kansantalous on maailman suurimpia nettovelkojia. Valitettavasti Euroopan tilanne ei ole yhtä hyvä. On pidettävä erillään ulkomaanvelka vs. kotimainen, omassa valuutassa oleva velka.

Jos velkaa on liikaa ja varsinkin jos velka on vieraassa valuutassa, valtiot voivat joutua velkajärjestelyyn. Tästä on viime vuosiltakin monia esimerkkejä, kuten Kreikka, Argentiina ja Ecuador. Suomen ja muiden euromaiden osalta on tärkeä huomioida, että euroalueessa emme ole valtioina rahapoliittisesti suvereeneja. Euroalueen jäsenvaltion rahahuolto muistuttaakin siksi lähinnä suuryrityksen rahahuoltoa. Toisaalta valtio on kuitenkin viime kädessä suvereeni omalla alueellaan. Valtiot käytännössä maksavat velkansa takaisin, koska jokaisella velkaerällä on eräpäivä (maturiteetti). Uutta velkaa valtiot saavat esim. markkinoilta, mutta jos luottamus valtion kykyyn hoitaa velkansa on huono, vaativat rahoittajat vastineeksi suurempaa korkoa.

– Siihen, milloin asiasta pitää olla huolissaan ei ole fysiikan lakien mukaan selkeää vastausta. Valtion alijäämän pitäisi olla riittävän pieni verrattuna valtionvelan korkoon. Ratkaisevaa on siis talouskasvun ja koron välinen suhde. Valtion velkasuhteella itsellään ei ole mitään ylärajaa ja EU-säännöissä sovittu 60% sääntö on luonteeltaan poliittinen sopimus, totesi Jussi Lindgren.

– Kaiken kaikkiaan Suomen velkakestävyys on kuitenkin edelleen hyvä ja meihin luotetaan, mutta demografian ja huoltosuhteen kanssa on tietenkin tulossa haasteita. Tällä hetkellä Suomi saa lyhytkestoista lainaa käytännössä negatiivisella korolla, mutta tulevaisuudesta emme tietenkään voi tietää.

Se, että valtioiden velkoja on järjestelty velkajärjestelyissä, osoittaa että velalla lopulta kuitenkin on väliä. Velka ulkomaisessa valuutassa on vaarallista, koska sitä emme voi inflatoida pois. Iso osa valtionvelasta kuitenkin on nyt Suomen pankin taseessa.

Miten elvyttää taloutta?

Keskustelussa nousi esiin myös kysymys EU:n elpymisrahastosta ja siitä kumpi on tehokkaampi tapa elvyttää taloutta: julkiset investoinnit vai verokevennykset.

– Julkisissa investoinneissa on se hyvä puoli, että raha varmasti menee heti käyttöön. Huono puoli on se, että virkamiehet ja poliitikot eivät välttämättä ole parhaita arvioimaan sitä, mikä on rahalle tehokkainta käyttöä – tai ainakin näin voi olettaa. Veroalennuksissa puolestaan on se riski, että etenkin epävarmoina aikoina kuluttajat saattavat laittaa rahan säästöön, eikä kuluttamiseen, jolloin vaikutus talouteen jää heikommaksi. Sama koskee myös esim. EU:n elpymisrahaa, missä voi toki olla olemassa allokaatioriski. Tätä voi kuitenkin arvioida aikaisintaan vasta sitten kun jäsenmaiden ehdotukset tulevat nähtäville, totesi Jussi Lindgren.

Lisäksi näyttää siltä, että keskuspankkien määrällinen elvytys (QE) on nostanut arvopaperin hintoja ja sitä kautta sotkenut osakemarkkinat. Osakkeiden arvon pitäisi perustua tuleviin osinkovirtoihin, mutta tällä hetkellä ne perustuvat siihen kuinka paljon ylimääräistä likviditeettiä on pankkijärjestelmässä.

Kommenttipuheenvuoron tilaisuudessa käyttänyt väitöskirjatutkija Konsta Kotilainen tutkii rahateorioita mm. globaalitalouden näkökulmasta.

– Aina ei ymmärretä, miten iso merkitys rahapoliittisilla päätöksillä voi olla esimerkiksi globaalien valtasuhteiden näkökulmasta. Nythän tällä hetkellä FED on edelleen ikään kuin koko globaalin talouden keskuspankki ja sitä kautta USA:n liittovaltiolla on melkoista geopoliittista valtaa. Kiinalla taas on ollut todella erilainen linja talouspolitiikassa, pyrkien kerryttämään vaihtotaseen ylijäämiä, siinä missä USA on Bretton Woodsin jälkeen jopa suorastaan innokkaasti vaihtotaseen alijäämiin, mikä on johtanut siihen, että dollarit ovat hyvin laajasti käytössä globaalissa taloudessa. Vaikka USA:lla ja Kiinalla on erilaiset strategiat, ne tuntuvat ymmärtävän paljon Eurooppaa paremmin, mikä geopoliittinen merkitys valuutalla on ja sillä jos rahoitukselliset instituutiot on heikot, miten se voi heijastua valta-asemaa heikentävällä tavalla, totesi Konsta Kotilainen.

Harvemmin tulee myöskään ajatelleeksi, että kun monet kehittyvät taloudet ovat dollarimääräisesti velkaantuneita, käytännössä maiden maksukyky riippuu aika paljon siitä, mikä on FED:n rahapoliittinen linja, koska sen rahapolitiikka vaikuttaa valuuttakursseihin ja pahimmassa tapauksessa voi ajaa maita konkurssiin toisella puolella maapalloa.

Se, mihin koronakriisin laukaisema maailmantalouden epätasapainotila, jonka juuret juontavat 2007-2011 finanssi- ja eurokriisiin, lopulta meidät johtaa, on arvoitus. Nykyisen globaalin rahajärjestelmän osalta olemme tuntemattoman edessä ja tilanne edellyttää myös sitä, että paneudumme näihin riskiskenaarioihin, mitä tulevaisuudessa voi tulla eteen.

Kiitokset webinaarin alustajille ja kaikille osallistuneille!

Yhteenveto: Tapio Luoma-aho
Artikkelikuva: Artem Beliaikin on Unsplash.com