Ohjaako tutkimus päätöksentekoa sisäilmaongelmien ratkaisussa?

Tamara Tuuminen & Tiina Tuomela

Julkisuudessa on käynnissä ”sisäilmasota”, jossa kiistellään huonon sisäilman aiheuttamien oireiden merkityksestä. Kosteus- ja homevaurioiden aiheuttamat terveysriskit ovat kiistattomia, sanottiin vielä muutama vuosi sitten. Nyt hometalosairautta ei enää tunnusteta olevan olemassa.

Suomessa sisäilmaongelmat ovat laajat. Niitä esiintyy pääosin julkisen sektorin rakennuksissa, kuten kouluissa, päiväkodeissa, sairaaloissa ja toimistoissa. Ongelmaa havaitaan myös yksityissektorin tiloissa sekä kerros- ja pientaloissa.

Usein sisäilmaongelmaan reagoidaan viiveellä. Tällöin tilojen käyttäjät alkavat useissa tapauksissa oireilla. Oireet ovat aluksi palautuvia, mutta altistuksen pitkittyessä ja toistuessa (esim. altistus kumuloituu: päiväkoti, koulutilat, työpaikka) tilojen käyttäjille kehittyy kroonisia ja hyvin invalidisoiviakin terveyshaittoja, joita nykyinen lainsäädäntö ei tunnista taudiksi. Tällöin sisäilmasairastuneet jäävät sosiaaliturvan ulkopuolelle.

Altistumista kosteusmikrobiston metaboliatuotteille, mikrobiston rakenneosille sekä rakennusmateriaalien hajoamistuotteille ei voida vuorenvarmasti todeta millään laboratoriomenetelmällä.  Tämän takia diagnoosi on pääosin kliininen. Päätöksenteossa kliinikkolääkäriä tulee ohjata oikealle polulle julkaistu tutkimustieto.  Kosteusmikrobiston terveyshaitoista tehtyjä toksikologian, epidemiologian, biokemian ja immunologian alan suomalaisia ja kansainvälisiä julkaisuja on runsaasti. Tietoa voi helposti hankkia erilaisista lääketieteellisistä tietokannoista.  

Tiede siis ei tuo mitään ristiriitaista tietoa. Tiede on myös itsekorjautuva, jolloin väärä tai puuttuva tieto arvioidaan pian uudestaan. Suomessa ongelmana on se, ettei tiedettä aina hyödynnetä päätöksenteossa, vaan päätöksentekoon vaikuttavat muut seikat, kuten esimerkiksi näennäisesti budjettia säästävät tekijät.  Nämä näkökulmat ovat hyvin lyhytnäköisiä. Pilattu nuoren sukupolven terveys on taloudellinen aikapommi, jonka lopullisia vaikutuksia kukaan huippuekonomisti ei pysty arvioimaan.

Esimerkiksi jos koulurakennus on varustettu koneellisella ilmastoinnilla, sen pitää olla päällä riippumatta siitä, onko viikonloppu tai kesäloma. Ilmastoinnin sulkemisen (on-off käyttö) turvallisuus ei perustu mihinkään tieteelliseen tutkimukseen. Ilmastointiputkien ja suodattimien oikeanlainen puhdistus ja huolto ovat myös oleellisia tekijöitä. 

Professori Mirja Salkinoja-Salosen tutkimusryhmä, joka on tuottanut runsaasti korkeatasoista ja kansainvälisesti arvostettua tiedettä, on korostanut, että esim. biosidien vääränlainen käyttö koulutiloissa aiheuttaa sen, että normaaliin mikrobistoon valikoituukin erityisesti resistenssejä ja myrkyllisiä lajeja.  Tässäkin asiassa käytäntö kulkee omaa rataansa piittaamatta tieteen tuloksista.

Viime aikoina mediassa on ollut esillä omituinen selitysmalli, jonka mukaan Suomessa sisäilmaongelma johtuisi paljolti siitä, että jotkut tutkijat korostavat ongelmaa liikaa, ja jopa pelottelevat kansaa. Tämä selitysmalli ei perustu julkaistuun tietoon eikä ns. RCT (randomisoituihin ja kontrolloituihin) tutkimuksiin. Mallin mukaan tilojen käyttäjillä on voimistunut pelkoreaktio, epästabiili psyykkinen tila ja herkistynyt tapa tulkita ympäristövaaroja.  Muotiin on tullut sanonta, että sisäilmapotilaat sairastuvat nosebo -efektin takia.  Valitettavasti tätä selitysmallia rummuttavat useat eri tahot. Nämä tahot käyttävät myös resursseja todistamaan, että kognitiivisilla hoidoilla sisäilmasairastuneita pystyttäisiin parantamaan. Pikemmin resursseja tulisi suunnata siihen, että löydettäisiin esim. diagnostisia merkkiaineita, joilla helpotettaisiin potilaiden tutkimista.  

Tutkimustietoa saattaa värittää myös erilaiset tutkijoiden sidonnaisuudet. Lisäksi eräänlainen korporatiivinen henki taistelee siitä, että sisäilmaongelmien tulkinnalla pitää olla vain yksi ”totuus”.  Korporaation mielestä sairaus johtuu enigmaattisesta funktionaalisesta häiriöstä. Kaikki keskustelut, jotka perustuvat tutkittuun tietoon, eli tuovat esille mekanismeja esim. herkistymisestä, biotoksikoosista, ja kroonisesta tulehdusreaktiosta, sensuroidaan rankalla kädellä.

Työpaikkojen sisäilmaongelman kiistäminen, peittäminen ja vähättely, sairastuneiden irtisanomisella pelottelu ja personallisuushäiriöksi leimaaminen saattaa johtaa siihen, että kokonaisia työyhteisöjä voi sairastua. Näin on käynyt Kätilöopiston sairaalassa ja Oulun poliisilaitoksella, muutamia esimerkkejä mainitaksemme. Myös esim. Haapajärven kunnassa sairauskulut ovat olleet moninkertaisia verrattuna naapurikuntiin. Tämä on johtunut pääosin siitä, että Haapajärvellä lapset ovat käyneet sisäilmaltaan huonoissa kouluissa.  

Tässä yhteydessä voimme vain ihmetellä, miksi kansainvälistä tutkimustietoa ei ole hyödynnetty nopeaan päätöksentekoon. Viittaamme HITEA-projektiin, johon osallistui mm. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos (THL). Tässä projektissa vertailtiin kosteusvaurion vaikutuksia espanjalaisiin, hollantilaisiin ja suomalaisiin koululaisiin. Kallis ja pitkäkestoinen projekti antoi yksiselitteisen tuloksen: suomalaiset koululaiset olivat muita sairaampia, ja viljelyllä saatu mikrobien määrä korreloi huonosti sairastumisen kanssa. Mirja Salkinoja-Salosen tutkimuksissa on osoitettu, että suomalaisten koulujen mikrobikannat ovat usein toksiineja tuottavia.

Hoitojen yhdenmukaistamiseksi Suomessa laaditaan Käypä hoito -suosituksia. Suosituksia varten valitaan tieteellisiä julkaisuja, joilla perustellaan ohjeistusta. Kosteusvaurion Käypä hoito -suositusta laadittaessa alustava versio oli lausuntokierroksella mm. useassa potilasjärjestössä. Luonnos sai runsaasti kritiikkiä ja korjausehdotuksia, joita ei kuitenkaan huomioitu lopullisessa versiossa. Käypä hoito -suositukseen on poimittu valikoivasti julkaisuja siten, että viesti tulisi selväksi: altistuminen kosteusvauriolle voi aiheuttaa korkeintaan ohimeneviä hengitystieoireita ja vain äärimmäisissä tapauksissa astmaa, joka sekään ei ole edes hyvin todennäköinen. Julkaistu tieto siitä, että altistus on systeeminen tulehdussairaus, ja että se voi aiheuttaa monenlaisia myös neurologisia ja  tuki- ja liikuntaelinoireita on sivuutettu täysin. Tämä Käypä hoito -suositus on saavuttanut Suomessa lakiin verrattavan aseman ja siihen viitataan jopa oikeudenkäynneissä.

Usein kuulee kritiikkiä siitä, ettei kosteusmikrobiston ja tilojen käyttäjien terveyshaittojen välillä kausaliteettia ole osoitettu. Kysyisimme tätä kritiikkiä harrastavalta vastapuolelta sitä, millaista tieteellistä koejärjestelyä he ehdottavat? Ihmisethän eivät ole laboratoriohiiriä, joita voidaan pitää suljetuissa kosteustiloissa vuosia ja seurata miten heille käy. Kausaliteettia tieteellisenä terminä käyttävillä on sellainen käsitys, että he vaalivat totuutta tieteen nimissä.  Kausaliteetti-käsite on tullut meille antiikkifilosofian ajalta, eikä se ole mikään matemaattinen määre.  Mielestämme kausaliteetti on riittävästi osoitettu, jos esim. ongelmakoulussa opiskelijoiden sairastavuus on huomattavan korkeampi kuin vertailukoulussa ja teknisissä tutkimuksissa löytyy jokin sisäilmahaitta (esim. ilmanvaihdon puutteellisuutta, kosteutta, mikrobikasvua). Terveen järjen käyttökin pitää myös olla sallittua päätöksenteossa.

Palataksemme alkuperäiseen kysymykseen ”Ohjaako tieteellinen tutkimus päätöksentekoa sisäilmaongelmia selvitettäessä Suomessa?” – vastaamme, ettei. Suomessa tehdään tieteen nimessä valitettavasti tutkimuksia ja terveyspoliittisia päätöksiä, jotka eivät aina paranna kansanterveyttä. Peräänkuulutamme avointa ja kunnioittavaa keskustelua sekä resursseiltaan tasapuolista mahdollisuutta tieteen tekoon. Tiede on aina edistynyt vain, kun katsotaan ongelmakenttää laajasti. Laput silmillä tehty tutkimus ei anna oikeita vastauksia kysymyksiin. Tieteellinen kissanhännän veto ja keskinäinen vihapuhe ei edistä asioita. Tieteen kehittyessä ei ole vain yhtä totuutta, vaan tutkimustuloksia tulee tulkita avoimin mielin. Ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden tulee aina olla keskiössä.

Tamara Tuuminen
Kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri
Lääketieteellisen mikrobiologian dosentti

Tiina Tuomela
Lastentautien erikoislääkäri
Lääketieteen tohtori

Kuvituskuva: ThisIsEngineering Raeng on Unsplash.com