Kymmenen taustatekijää USA:n polarisaatiokehitykselle (1/2)

Tapio Luoma-aho

Väestöryhmien vastakkainasettelut, ”heimoutuminen”, etninen, poliittinen ja identiteettien polarisaatio on yhtä vanha ilmiö kuin ihmiskuntakin.

Yhdysvalloissa, kuten Suomessakin on ollut voimakkaamman vastakkainasettelun aikakausia ja kausia, jolloin väestön koheesio ja yhteistyökyky on ollut parempi. Sanotaan, että USA:ssa poliittinen kahtiajako on sen verran vakavaa, että se vaikuttaa jopa naapuri- ja sukulaissuhteisiin.

Voimakkainta polarisaation aikaa Suomen lähihistoriassa olivat 1910-1930-luvut vallankumouksineen, sisällissotineen ja Lapuan liikkeineen. Ajanjakson perintö heijastui pitkälle sukupolvien yli.

Polarisaatiota tutkineet Miriam Attias ja Bart Brandsma (2020) kuvaavat ilmiötä: ”Polarisaatio on ajatusrakenne, joka ilmenee mielikuvituksen tasolla. … On luonnollista, että kuulumme eri ryhmiin ja elämme eri ”kuplissa”. Ryhmäajattelu muodostuu ongelmalliseksi vain, kun se vahvistuu liiallisesti. … Ihmiset lokeroidaan jyrkästi vain yhden identiteetin kautta ja kaikki ryhmän jäsenet asetetaan vastakkain ryhmän oletettujen ominaisuuksien perusteella ja kuilu ryhmien välissä kasvaa. Kaikki yhteisöt ja suuret ryhmät pyrkivät polarisoitumaan.” (1)

Polarisaatiosta ongelmana on puhuttu vuosikaudet. Taustalla vaikuttaa lukuisia sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä, joiden tarkastelu voi auttaa meitä ymmärtämään, paitsi ilmiötä myös itseämme, sekä navigoimaan haasteellisissa ajoissa. Maat ja yhteiskunnat ovat erilaisia, mutta itse ilmiöt ovat samanlaisia. Tämä kirjoitus ei ole tieteellinen esitys, vaan pyrkii kokoamaan yhteen hypoteeseja, joilla Yhdysvaltojen polarisaatioilmiötä on selitetty.

1. Maantieteelliset erot ja etäisyys

Yhdysvaltojen vaalien äänestyskartat ovat hämmentävää katsottavaa: rannikkoseudut ovat olleet demokraattien ja sisämaa sekä ”syvä etelä” republikaanien valtaseutua. Yhdysvaltojen sisällissota käytiin etelävaltojen ja pohjoisvaltojen välillä. Maantieteellisen polarisaation juuret ovat syvällä maan historiassa. Selittyykö koko polarisaatioilmiö siis lopulta maantieteellä, jolle tunnetusti emme voi mitään?

Viime vuosina teknologian kehitys sekä kaupan globaali vapautuminen ja kansainvälinen kilpailu ovat johtaneet teollisuuden vähenemiseen Yhdysvaltojen Keskilännen alueilta, jotka ovat muutenkin aina olleet vähemmän vauraita kuin rannikkoseudut. Vuonna 2016 Donald Trump voittikin enemmistön suljettujen tehtaiden ns. ruostevyöhykkeellä.

Kaupungit ovat aina syntyneet pääosin vesistöjen tai muiden tärkeiden kulkureittien varrelle. Kaupungit synnyttävät ympärilleen luovuutta, teollisuutta, innovaatioita, kauppaa ja vaurautta ja vaurastuminen ja – kuten moraalipsykologinen tutkimus osoittaa – taloudellinen hyvinvointi johtaa ajan myötä arvojen ja maailmankuvan muutokseen. Uudet ideat ja ajattelutavat yleensä leviävät viiveellä kaupungeista maaseudulle. Ihmisten arvoissa ja maailmankuvissa onkin merkittävä ero taajaan asuttujen rannikkoalueiden ja sisämaan välillä. Maan pääkaupungin asukkaista 90% äänestää demokraatteja.

Lisäksi Yhdysvallat on laaja, suurten etäisyyksien maa ja jo siksikin rannikon ja sisämaan (flyover states) ihmiset ovat varsin vähän tekemissä keskenään. Osavaltioilla ja alueilla on oma historiansa sekä omia leimallisia piirteitään ja alakulttuureja, joita ulkopuolisen on vaikea ymmärtää. Toisaalta USA:ssa maan sisäinen muuttoliike on voimakasta, ja myös yritykset siirtävät toimintojaan maan sisällä, eivätkä ihmiset osavaltioissa elä yhtenäiskulttuurissa. Pelkällä maantieteellä ero siis tuskin selittyy. Eiväthän ”blue states” ja ”red states” tarkoita, että esimerkiksi jonkin puolueen kannatus olisi jossain osavaltiossa lähellä 100% vaan jollain pysyvyydellä jonkin verran yli 50%.

2. Tulo- ja varallisuuserot

Tuloerot ja etenkin varallisuuserot USA:ssa ovat kasvaneet ja keskiluokan aseman heikkenemisestä on puhuttu pitkään. Taustalla on monia tekijöitä, joista edellä mainittu globaali taloudellisen tuotantorakenteen muutos automatisaatioineen on yksi. Yuval Noah Hararin sanoin: ”Jos Trump olisi ollut oikeasti huolissaan työpaikoista, hän olisi rakentanut muurin Piilaakson ympärille.”

Myös veropolitiikalla on tietenkin osuutensa omaisuuden kasaantumisessa maan rikkaimmalle promillelle. Voidaan sanoa, että sekä demokraattinen että republikaaninen puolue ovat vuorollaan vallassa olleessaan epäonnistuneet huolehtimaan taloudellisesti kaikkein hankalimpaan asemaan joutuneista ihmisistä.

Turhautumisen tunteet eivät kuitenkaan yleensä selity suoraviivaisesti absoluuttisella köyhyydellä, vaan enemmän suhteellisella köyhyydellä (vertailu ja kateus) ja heikentyvillä tulevaisuudennäkymillä (näköalattomuus). Köyhyyttä esiintyy paljon myös demokraattien vahvoilla tukialueilla kuten Kaliforniassa.

Työttömyys, oman työpaikan epävarmuus tai kokemus siitä, ettei elämässä ole mahdollista päästä eteenpäin, lisää näköalattomuutta, tarkoituksettomuutta ja turhautumista merkittävästi, mikä luo pohjaa populististen viestien vastaanottamiselle. Turhautuneille ja eri syistä katkeroituneille on varsin helppo saada myytyä yksinkertaistavia selityksiä ongelmille, kuten historiassa on monesti käynyt. Myös luokkateoria on yksi tällainen yksinkertaistava selitysmalli, vaikka yhteiskunnan jakautuminen ”luokkiin” tulojen ja varallisuuden mukaan onkin tässä ajassa taas ehkä selvempää kuin pitkään aikaan – kiitos mm. tuotannon automatisaation.

3. Peruskoulutuksen varassa olevan kansanosan heikko sivistystaso

Yhdysvaltojen julkinen koulujärjestelmä on tunnetun heikkotasoinen. Maassa on kiistelty vuosikymmenet siitä, mitä koulujärjestelmälle tulisi tehdä, eikä yhteistä toimintasuunnitelmaa tahdo löytyä. Opettajan ammatin arvostus ei ole lähellä suomalaista tasoa. Suomessa tilanne yleissivistyksen osalta on parempi, kiitos mm. peruskoulun ja – ainakin maailman mittakaavassa – tasokkaan ja vapaan median, kuten Osmo Soininvaara pohtii Verde-lehdessä..  

Oppimismahdollisuuksien eriarvoisuutta lisää se, että köyhemmillä alueilla suurkaupungeissa ei ole edes toimivaa internet-verkkoa, joka olisi mahdollistanut esim. etäopiskelun korona-aikana. Televisiossa suositummilla kanavilla ei käsittääkseni juuri esitetä esimerkiksi opetusohjelmia. Perinteisessä mediassa on kuitenkin yhä potentiaalia opetuskäyttöön, mitä paikoin hyödynnettiinkin koronakriisin aikana.

Toisin sanoen, valitettavasti perustavanlaatuinen mahdollisuuksien tasa-arvo toteutuu Yhdysvalloissa tänään heikosti ja ehkä heikommin kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Korkea koulutustaso ei kuitenkaan synnytä immuniteettia polarisoiville viesteille, samoja tunteita me kaikki koemme. Jotkut polarisaation yllyttäjinä toimivat voivat olla korkeastikin koulutettuja.

4. Yhdistävien tekijöiden heikentyminen

Uskomukset, yhteiset tarinat, kokemukset ja symbolit yhdistävät kansoja, ryhmiä, urheilujoukkueitä ja yritysten työntekijöitä ja omistajia, samoin kuin yhteiset viholliset.

”Yhdistävien uskonnollisten ym. ei-poliittisten tekijöiden heiketessä politiikasta on tullut entistä uskonnollisempaa.”

Nämä kansallisella tasolla yhdistävät tekijät, yhteiset ”narratiivit” ovat USA:ssa viime vuosikymmeninä uudelleen heikentyneet. Esimerkiksi, jos vielä kaksi sukupolvea sitten demokraatit ja republikaanit kävivät yhtä aktiivisesti sunnuntaisin kirkossa, niin tällä hetkellä, jos joku käy kirkossa, on hän lähes varmasti republikaanien kannattaja. Siinä missä 1960-luvun kansalaisoikeusliike pystyi laajasti yhdistämään kansaa vedoten kristilliseen käsitteistöön ja Raamatun teemoihin, ovat tämän kaltaiset yhdistävät tarinat menettäneet merkitystään. Yhteisiä lähtökohtia keskustelulle on vähemmän kuin ennen. Yhdistävien uskonnollisten ym. ei-poliittisten tekijöiden heiketessä politiikasta on tullut entistä uskonnollisempaa, arvioi sosiaalipsykologi ja johtamisen etiikan professori Jonathan Haidt.  

Toisaalta ei ”kansojen sulatusuuni” ole koskaan toiminut kivuttomasti. Etnisten ryhmien ja ”kulttuurien” välillä on USA:ssa aina ollut jännitteitä ja maassa käytiin 1800-luvulla yksi maailmanhistorian verisimpiä sisällissotia. Frederick Douglass sanoitti terävästi vuonna 1852, kuinka mustien orjien ja valkoisten kokemus USA:n ”tarinasta” oli täysin päinvastainen (2). Siinä missä toisille muutto Englannista Yhdysvaltoihin oli exodus luvattuun maahan orjuuden pesästä, orjille Yhdysvallat oli ”Baabelin vankeus”. Jokaisen maan historian kipupisteiden läpikäyminen, tunnustaminen ja sovintoprosessit ovat erittäin tärkeitä, minkä esimerkiksi Etelä-Afrikan prosessit todistaa.

Yhteinen vihollinen tai vaara yhdistää. Toiseen maailmansodan osallistunutta sukupolvea kutsutaan USA:ssa suurimmaksi sukupolveksi (greatest generation). Tuo sukupolvi pystyi puoluerajat ylittävään yhteistyöhön, koska oli nähnyt sodassa yhteistyön välttämättömyyden. Vastaavalla tavalla Suomessa puhutaan Talvisodan yhdistävästä vaikutuksesta. Poliittisen yhteistyökyvyn heikkenemistä on kvantifioitu esim. mittaamalla sellaisten lainsäädäntöhankkeiden osuutta tai lukumäärää, joissa tehdään yhteistyötä yli puoluerajan (bipartisanship). Yhteistyökykyä toki löytyy yhä, mutta selvästi vähemmän. Sukupolvien väliset erot poliittisessa maailmankuvassa ja yhteistyökyvyssä ovat merkittäviä.

Vapaat demokraattiset yhteiskunnat rakentuvat keskeisesti luottamuksen varaan. Keskinäisen luottamuksen vähenemisen myötä heikkenee usko esimerkiksi oikeusvaltioon ja vaalijärjestelmään, mitä uskoa myös Trump omalla toiminnallaan horjutti. Tällä hetkellä yhdysvaltalaisten luottamus oman maansa hallintoon onkin ennätysalhaalla. Tosin epäluulo etenkin liittovaltiota kohtaan istuu syvällä yhdysvaltalaisessa dna:ssa. jo maan perustamisvaiheista alkaen…

5. Ihmisten karsinointi ja yksinkertaistukset

Kuka sinulle kertoi, että olet republikaani, demokraatti, perussuomalainen, vihervasemmistolainen, demari? Mistä sen identiteetin sait? Kuinka tyhjentävästi se sinua selittää?

Sosiaalipsykologinen tutkimus on pystynyt löytämään havaittavan korrelaation ihmisen persoonallisuuspiirteiden (aivojen) ja poliittisten näkemysten välillä. Esimerkiksi persoonallisuudeltaan avoimemmat (openness) ihmiset pitävät vapaudesta, edistyksestä (”progressivismi”), uusista ideoista ja usein ns. vasemmistoon liitettävistä poliittisista näkemyksistä, kun taas vähemmän avoimet yleensä kannattavat turvaa, perinteitä, jatkuvuutta, ”konservatiivisuutta” ja muita ns. poliittiseen ”oikeistoon” liitettäviä asioita. Myös muiden personallisuuspiirteiden ja äänestyskäyttäytymisen välillä on pystytty havaitsemaan korrelaatiota.

Ihmisten aivojen ja arvojen erilaisuutta kuitenkin joskus korostetaan tavalla, joka yksinkertaistaa asian. Nähdäkseni ongelma on siinä, että tutkimustuloksia esiteltäessä ihmiset lajitellaan (USA:n kaksinapaisen puoluekartan mallin mukaan) yksiulotteiselle poliittiselle janalle ja kahteen ryhmään (esim. GAL-TAN akseli), sen sijaan, että tutkimuksista uutisoitaessa kerrottaisiin siitä, millaisia persoonallisuuspiirteiden eroja ja ilmiöitä ylipäänsä on tutkimuksissa löydetty.

Järjestys on väärä. Toteutuneen puoluekannan ja äänestyskäyttäytymisen selittäminen voi olla hyödyllistä politiikan tutkimuksen, poliittisen historian ja vaalitaktikoinnin näkökulmasta, mutta paremmin polarisaatiota lieventävä sovellus tutkimustuloksille olisi pyrkiä avaamaan inhimillisen tunnekokemuksen moninaisuutta.

Kun vähintään viisiulotteista todellisuutta tungetaan yksiulotteiselle janalle, kuva ihmisestä menee väistämättä epätarkaksi.

Tunnettu moraalipsykologi Jonathan Haidt erottelee kirjassaan Righteous Mind : Why Good People are Divided by Politics and Religion? viisi moraalipsykologista ”aistia”. Nämä aistit ovat osin samansuuntaisia tunnetun ”Big 5” persoonallisuusmuuttujan kanssa. Kun vähintään viisiulotteista todellisuutta yritetään tunkea yksiulotteiselle janalle, kuva ihmisestä menee epätarkaksi. Yksinkertaistukset ovat populismin ja polarisaation perusravintoa.

Viime vuosina Suomessakin yleiseksi tullut ihmisten (äänestäjien) jakaminen nelikenttään konservatiiveihin ja liberaaleihin tai oikeistoon ja vasemmistoon on epätieteellistä sekä aatehistoriallisesti että moraalipsykologisesti. Tätä selitysmallia toistellaan meilläkin, vaikka puoluepoliittinen spektri on onneksi Suomessa moniulotteisempi. Pahimmassa tapauksessa sosiaalipsykologisen tutkimuksen taitamaton popularisointi voi olla jopa lisäämässä polttoainetta polarisaatioon. Vaikkapa ”autoritarismiin” tai ”konservatismiin” persoonallisuuspiirteinä on hyvin helppo liittää arvottavia näkökohtia.

Liberalismi ja konservatismi ovat monisyisiä aateperheitä, eivätkä kuulu edes samalle akselille.

Aatehistoriallisesti liberalismi ja konservatismi ovat molemmat erittäin pitkän perinteen omaavia monihaaraisia, ja keskenään ristiriitaisten aatteiden perheitä. Nämä sanat ovat monimutkaisista historiallisista syistä päätyneet kuvaamaan nykyistä USA:n poliittisaatteellista kahtiajakoa ja ”kulttuurisodan” osapuolia.

Mitään perustetta esimerkiksi juuri näiden sanojen käytölle ei ole. Kulttuurisodan osapuolia tai puolueidentiteettejä voisi yhtä hyvin tarkastella kahtena ”jenginä”, joiden keskinäisessä kilpailussa ja kamppailussa ei ole enää pitkään aikaan ollut kysymys konkreettisista yhteiskunnallisista näkemyseroista, vaan kuulumisesta ja identiteeteistä, identifioitumisesta yhteenkuuluvuutta, turvaa ja merkitystä tarjoavaan ryhmään/heimoon ja näiden identiteettien ja heimojen välisestä kilpailusta/kamppailusta. Kun riita on jatkunut tarpeeksi pitkään, ei sillä, mistä alun perin kiisteltiin, ole enää mitään merkitystä.

Ryhmät tarjoavat yhteenkuuluvuutta, merkitystä ja tarkoituksen kokemusta, oli kyse sitten puolueesta tai huumekauppaa käyvästä mafia”perheestä”. Heimosta ja sen antamasta turvallisesta identiteetistä luopuminen voi olla erittäin vaikeaa. Ihminen on laumaeläin. Liian voimakas heimoutuminen estää kohtaamiset ja siltojen rakentamisen.

Jatka osaan 2..

Viitteet

(1) Miriam Attias ja Bart Brandsma (2020) Polarisaatio ja konfliktit – Eli kuinka me ja ne -ajattelu vaikuttaa keskinäisissä konflikteissamme. Kirjassa Miriam Attias ja Jonna Kangasoja (toim). Me ja ne : Välineitä vastakkainasettelun aikaan. Into Kustannus 2020.)

(2) What to the Slave is the Fourth of July? (1852), in The Portable Frederick Douglass, eds. J. Stauffer and H.L. Gates, Jr., Penguin, 2016, pp. 196–222.

Artikkelikuva: Katja Pavlickova on Unsplash.com