EU:n energiapolitiikka: kohti hiilineutraaliutta vai haavoittuvuutta?

Kulunut syksy on ollut energia- ja ilmastopolitiikan osalta täynnä merkittäviä tapahtumia. Viime viikolla Madridin ilmastokokous päättyi ilmeisen laihoin tuloksin. Tahtotilaa ratkaisuille ilmastonmuutoksen hillitsemiseen kuitenkin on eri sektoreilla paljon. Viikko sitten Euroopan komissio julkisti nopeasti valmistellun ja varsin kunnianhimoisen Green Deal -suunnitelmansa. Ursula Von der Leyen onkin nostanut ilmastonmuutoksen kärkiagendakseen komission puheenjohtajana. EU tavoittelee hiilineutraaliutta v. 2050 mennessä, ensimmäisenä maanosana maailmassa. Tavoite on hyvin kunnianhimoinen.

Samaan aikaan monet EU-maat kuitenkin käytännössä tekevät edelleen energiapolitiikkaa, joka on ainakin lyhyellä ja keskipitkällä tähtäimellä ristiriidassa ilmastotavoitteiden kautta. Nord Stream 2 -kaasuputki lisää mm. Saksan riippuvuutta venäläisestä maakaasusta – ja samalla Venäjästä. Uusia maakaasuvoimaloita rakennetaan edelleen ja hiilestä luopuminen on hidasta. Saksa on Energiewendestä huolimatta edelleen EU:n suurin hiilen käyttäjä…

Tosin juuri viime viikolla uutisoitiin myös, että USA aikoo laittaa Nord Stream 2 -putkea laskevan sveitsiläisyhtiön boikottiin ja torpata putken valmistumisen. (Epäillä voi toki sitä, onko presidentti Trumpin päätöksen taustalla huoli ilmastonmuutoksesta vai muut tavoitteet…)

Muutakin keskustelua on ollut. EU:n päätös 5.12. ”vihreän rahoituksen taksonomiasta” aiheutti paljon keskustelua siitä, onko ydinvoima ”puhdasta vai ei”. Toisaalta voi kysyä, voidaanko ilmastoneutraaliustavoitteita saavuttaa ilman ydinvoimaa? Teknologian, kuten uusiutuvan energian kehitys lupailee paljon, mutta sähköistyvä yhteiskunnassa myös sähkön kysyntä tulee kasvamaan.

Onko EU siis matkalla kohti hiilineutraaliutta – ja mitä ongelmia ja haasteita hiilineutraaliustavoitteeseen liittyy? Onko sähköistyvä yhteiskunta myös entistä haavoittumisherkempi?

Mm. tällaisista asioista keskusteltiin Kompassin ja Wilfried Martens Centre for European Studies – ajatushautomoiden seminaarissa syyskuussa. Puhujina olivat mm. Dimitar Lilkov (WMCES), Rauli Partanen (Think Atom), sekä Timo Lehtimäki (Suomen Erillisverkot).

Seminaarin pohjalta laadittiin myös englanninkielinen julkaisu, joka ilmestyy tammikuussa. Tässä alla kaksi videotaltiointia tapahtumasta.

Dimitar Lilkov: EU energy and environmental policy beyond 2020.

Rauli Partanen: Technological Potential & innovations – Perspectives for a fossil-free Europe.

Yhteenveto: Tapio Luoma-aho, Kompassi
Artikkelikuva: Casey Horner on Unsplash.com