EMU:n tarina 1969-2020 – tavoite on aina ollut kirkas

Esa Erävalo

Pitkä jatkumo ja johdonmukainen pyrkimys Euroopan Unionin syventämiseksi on komission uusimpienkin esitysten taustalla. Suomen johtavat tiedotusvälineet seuraavat ja tuntevat valitettavan heikosti EU:n pidempää kehitystä. Uusia komission esityksiä ei kuitenkaan voi ymmärtää irrallaan historiasta ja julkilausutuista tavoitteista. Asia on ajankohtainen, sillä jo heinäkuussa päätettäväksi ajetaan komission ja Euroopan parlamentin pitkään ajamia tavoitteita EU:n budjetin kasvattamisesta, eurobondeista, verotusoikeudesta, ja keskusvallan kasvattamisesta.

Demokratian kannalta suurin ongelma EU-politiikassa on se, että päätökset tehdään ilman riittävää kansalaiskeskustelua ja ilman historian tuntemusta. Komission ja Euroopan parlamentin pyrkimyksistä syntyy kansalaisille väärä kuva, ellei avata sitä, miten ja miksi tähän on tultu.

Historiallinen tausta

Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:n historia alkaa kaukaa, mutta virallisesti hanke perustaa Euroopan yhteisöille yhteinen valuutta alkoi 1969 Haagin huippukokouksessa. Siellä valtion- ja hallitusten päämiehet vahvistivat halukkuutensa jatkaa asteittaista kehitystä todelliseksi talous- ja rahaliitoksi sekä siihen liittyvän sosiaalipolitiikan yhdenmukaistamista.

1971 Bretton Woods -järjestelmän kaaduttua siirryttiin ns. valuuttakäärmeeseen, eli järjestelmään, jossa valuuttojen arvo sai vaihdella +-2,25%. Hanke epäonnistui ja siitä irtauduttiin.

1978 perustettiin Euroopan rahajärjestelmä (European Monetary System, EMS) jatkoksi valuuttakäärmeelle. Uusi vakautusrahasto ei kuitenkaan kyennyt estämään devalvaatioita ja ajoittaisia poistumisia EMS-putkesta.

1988 Jacques Delorsin johtama komitea sovitti yhteen Ranskan ja Saksan näkemyksiä uudesta yhteisvaluutasta. Saksan näkemykset voittivat.

Tulevan yhteisen Euroopan keskuspankin, EKP:n, tehtäväksi määriteltiin yksinomaan rahan arvon vakauden vaaliminen. Vastoin Ranskan toiveita EKP määriteltiin täysin itsenäiseksi ja irti poliittisesta ohjauksesta.

Talous- ja rahaliitto EMU perustettiin Maastrichtin sopimuksella joulukuussa 1991. Sopimuksessa määriteltiin lähentymiskriteerit euroalueelle. Vakaus- ja kasvusopimuksella sallittiin jäsenmaille korkeintaan 3% alijäämä talousarvioissaan ja julkisen velan katoksi asetettiin 60%.

1.1.1999 euroalue syntyi, valuutat sidottiin ja rahapolitiikka siirtyi puoli vuotta aiemmin perustetulle EKP:lle.

1.1.2002 saimme käsiimme käteisrahan, eurosetelit ja kolikot. Aluksi mukana oli 10 jäsentä: Itävalta, Belgia, Suomi, Ranska, Saksa, Kreikka, Irlanti, Italia, Luxemburg, Hollanti, Portugali ja Espanja. Nykyisin on 19 jäsentä, mutta kaikki 27 jäsenmaata ovat velvoitetut liittymään euroon Tanskaa lukuun ottamatta. Tanskan kruunu on kiinnitetty euroon pienellä vaihteluvälillä.

Perinteinen euron kritiikki on kohdistunut alkuperäiseen valuvikaan, että mukaan otettiin maita, jotka alun perinkään eivät täyttäneet kriteerejä 3% alijäämästä ja julkisen velan 60% bkt-osuudesta.

EMU:n osat

EMU:un kuuluu viisi toisiaan vahvistavaa osaa:

  • Talouspolitiikan koordinointi jäsenmaiden kesken.
  • Budjettipolitiikan koordinointi, kun velalle ja alijäämälle on rajat
  • EKP:n itsenäinen rahapolitiikka, jonka tavoitteena on vajaan 2% vakaa inflaatio.
  • Rahalaitoksille säädetyt yhteiset säännöt ja valvonta. EKP valvoo suoraan suurimpia pankkeja.
  • Yhteinen raha ja euroalue.

Vakaus- ja kasvusopimusta täydennettiin

Globaali talouskriisi paljasti EMU:n ongelmat. Vakaus- ja kasvusopimusta täydennettiin pikaisesti. Kuuden lakiesityksen paketti, nk. ”sixpack” tuli voimaan 13.12.2011 ja täydentävä kahden lain ”twopack” 30.5.2013.

Uusien säännösten ongelma on ollut, että jäsenmaiden on ollut vaikea noudattaa niitä ja toisaalta noudattamiseen on liittynyt paljon harkinnanvaraisuutta. Esimerkkinä säädös, että mikäli maan julkinen velka on yli 60% bkt:sta, ylimenevää osuutta on pienennettävä vuosittain 1/20. Eli jos on 130% bkt:sta julkista velkaa, on sitä pienennettävä vuosittain 3,5 prosenttiyksikköä (130-60= 70, 70%/20=3,5%). Tällaiseen velan lyhentämisvauhtiin ei ole päässyt kuin Saksa. Moni maa ei ole lainkaan saanut velka-astettaan pienenemään.

Kiristyneiden säännösten myötä jäsenmaiden on toimitettava vuosittain raportti vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamisesta, esitettävä vakausohjelma kolme vuotta eteenpäin ja keskipitkän aikavälin tavoite rakenteellisen alijäämäennusteen osalta.

Paketit loivat periaatteellisen sanktiomahdollisuuden: liiallisen alijäämän menettelyn. Sen mukaan, jollei noudata korjaustoimia, joutuu sanktiona tallettamaan 0,2% bkt:sta. Talletus muuttuu sakoksi, mikäli ei edelleenkään noudata komission ohjeita.

Twopack-säännösten mukaan jäsenmaiden tulee luovuttaa budjettiesityksensä komissiolle vuosittain ennen 15.10. Liiallisen alijäämän menettelyssä olevilla mailla on tätä tiukempi raportointi ja ohjaus.

Finanssipoliittinen sopimus

1.1.2013 tuli voimaan jäsenmaiden välinen sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta (”finanssipoliittinen sopimus”). Sopimus sitoo laillisesti euromaita ja lisäksi Bulgariaa, Tanskaa ja Romaniaa.

Fipo-sopimuksen mukaan jäsenmaan budjetin rakenteellinen alijäämä on pidettävä alle 0,5% bkt:sta. Sillä tarkoitetaan kaikista suhdannetekijöistä riisuttua julkisen talouden alijäämää, joka on tosin teknisesti vaikea arvioitava.

Tästä voi poiketa poikkeusoloissa, kuten taantumassa. Normaalioloissa voidaan rikkomuksesta haastaa EU:n tuomioistuimeen. Komission alijäämiä koskevia suosituksia on sopimuksen mukaan noudatettava, ellei määräenemmistö neuvostossa niitä vastusta. Hallitusten on raportoitava komissiolle velanoton suunnitelmistaan ja merkittävistä talousuudistuksista. Euroalueen huippukokous sovittiin samalla pidettäväksi vähintään kahdesti vuodessa.

EMU:n viimeistely, 4 puheenjohtajaa 2012

Kohti todellista talous- ja rahaliittoa” oli 5.12.2012 julkaistu komission, neuvoston, EKP:n ja euroryhmän puheenjohtajien selvitys EMU:n ”viimeistelemiseksi”, eli heidän ajamiensa uudistusten loppuunsaattamiseksi.

Neljä puheenjohtajaa ehdottivat rahoituskapasiteettia rakenteellisia uudistuksia ja epäsymmetrisiä häiriöitä varten sekä sitä varten valtiovarainministeriön kaltaista elintä. He esittivät pakollisia sopimusluonteisia järjestelyjä talousuudistuksista jäsenmaissa ja Euroopan parlamentille valvontavaltaa.

Komissio julkaisi pian vastaavan esityksen “Pohjapiirustus syvään ja aitoon talous- ja rahaliittoon”.

Myös Euroopan parlamentti otti asiaan kantaa nk. oma-aloiteraportissa 2012/2151(INI). Siihen mm. suomalainen EPP-meppi Sari Essayah tekin useita muutosesityksiä: poistetaan vaatimus euroalueen yhteisistä velkakirjoista, ei anneta euroalueelle lisää yhteispäätöksiä veroasioissa, kuten rahoitusmarkkina-veroa koskien, eikä sallita EU:n sitovaa koordinaatiota keskeisessä talouspolitiikassa.

EMU:n viimeistely, 5 puheenjohtajaa 2015

Viiden puheenjohtajan raportti ilmestyi 2015. Aiempien neljän puheenjohtajan lisäksi tähän syventämisesitykseen oli saatu mukaan Euroopan parlamentin puhemies. Raportti esitti, että EMU viimeistellään kolmessa vaiheessa:

1. vaihe: tiukennetaan nykysääntöjen toteuttamista
2. vaihe: sovitaan viimeistelystä
3. vaihe: luodaan 2025 mennessä tiivis ja aito EMU, jossa on talous-, rahoitus- ja fiskaaliunioni ja demokraattinen tilivelvollisuus.

Raportti toistaa aiemmat esitykset, eli pitää saada euroalueen yhteinen valtiovarainministeriö, Euroopan vakausmekanismi EVM pitää siirtää unionin lainsäädäntöön eli määräenemmistöpäätöksen alle, on saatava yhteinen talletussuoja ja perustettava Euroopan strategisten investointien rahasto.

Euroopan parlamentille pitää perustaa euroalue-valiokunta ja euroalueelle yhteinen ulkoinen edustus IMF:ssa ja muuallakin.

Parlamentissa kannatus syventämiselle

Kantansa valmisteilla oleviin asioihin Euroopan parlamentti ilmoittaa oma-aloitemietinnöillä tai päätöslauselmilla. Ne ovat viestejä komissiolle ja neuvostolle, miten parlamentti tulee esityksiin suhtautumaan. Parlamentti on harvoin ottanut kantaa EMU:n kehittämiseen. Edellisellä kaudella se tapahtui Euroopan parlamentin päätöslauselmalla 16.2.2017 euroalueen budjettikapasiteetista (2015/2344(INI)). P8_TA(2017)0050.

Euroopan parlamentti ilmoitti päätöslauselmalla kannattavansa EMU:n syventämistä – vaikkakin yllättävän niukalla enemmistöllä, äänin 304-255 (tyhjiä 68). Äänestyskäyttäytyminen heijastaa poliittista halukkuutta tai vastustusta lisäyhdentymiselle eri jäsenmaissa.

Mietinnön esittelijät olivat Reimer Böge (EPP, Saksa) ja Pervenche Beres (S&D, Ranska) yhdessä. Toisin sanoen kahden suurimman ryhmän ja jäsenmaan kesken etsittiin vaikutusvaltaisimpien meppien kautta jo alun perin konsensusta. Siitä huolimatta EPP-ryhmä ja S&D-ryhmä hajosivat äänestyksessä.

Euroopan parlamentin kannattaman Viiden puheenjohtajan raportin tavoitteena on, että komissiosta pitää muodostaa EU:n hallitus, jonka puheenjohtaja valitaan suoraan vaaleissa. Tarvitaan Euroopan valtiovarainministeriö ja -ministeri, ja euroalueelle ”riittävän suuri” oma budjetti, jolla olisi ”aidot omat varat” ja kyky ”lainanottoon”. EVM pitää muuttaa Euroopan valuuttarahastoksi ja neuvoston pitää siirtyä määräenemmistöpäätöksiin yksimielisyysvaatimuksen sijasta. Vero- ja talouspolitiikka haluttiin jaettuun toimivaltaan.

Päätöslauselmalla asetuttiin viiden puheenjohtajan raportin taakse. Sen mukaan komissiosta pitää muodostaa EU:n hallitus, jonka puheenjohtaja valitaan suoraan vaaleissa. Tarvitaan Euroopan valtiovarainministeriö ja -ministeri, ja euroalueelle ”riittävän suuri” oma budjetti, jolla olisi ”aidot omat varat” ja kyky ”lainanottoon”. EVM pitää muuttaa Euroopan valuuttarahastoksi ja neuvoston pitää siirtyä määräenemmistöpäätöksiin yksimielisyysvaatimuksen sijasta. Vero- ja talouspolitiikka haluttiin jaettuun toimivaltaan.

Äänestystulosta voidaan pitää periaatteellisena kahtiajakona integraation syventämistä ajaviin ja sen torjuviin meppeihin. Suomalaisista RKP:n, Kokoomuksen, SDP:n ja Vihreiden mepit Euroopan parlamentissa äänestivät puolesta.

Parlamentin puolueryhmittymien suhtautumisesta integraation syventämiseen voidaan tehdä muutamia havaintoja:

  • Sosialidemokraateista äänesti 110 puolesta, 22 suoraan vastaan ja 12 äänesti ”kohteliaasti vastaan”, eli tyhjää. Isojen jäsenmaiden sosialistit äänestivät puolesta, paitsi Puolassa ja Romaniassa. Ruotsissa ollaan yli puoluerajojen EU:n ja EMU:n integraatioesityksiä vastaan liberaaleja lukuun ottamatta. (2)
  • EPP:ssa on enemmän hajontaa, sillä vastaavat luvut olivat 90-18-29. Suomesta EPP:n meppejä ovat kokoomuslaiset. (Kaudella 2009-14 EPP-ryhmässä oli myös Suomen kristillisdemokraattien meppi.)
  • ALDE jakautui 41-12-8. Suomalaisista Rkp:n meppi on vahvasti integraation syventämisen kannalla, Keskustan kolme meppiä äänestivät vastaan.
  • Vihreät ovat yksimielisiä ja kaikkein voimakkaimpia integraation ajajia, vain Ruotsin kolme vihreää asettuivat vastustamaan. (3)
  • Muut ryhmät ovat integraatio- tai pitäisikö sanoa liittovaltiokehitystä vastaan. Niihin lukeutuivat po. kaudella Sitoutumattomat, ECR (johon Suomesta kuuluivat Perussuomalaiset), ENF ja EFDD.
  • Vasemmistoliitto kuuluu GUE/NGL-ryhmään, joka ei varsinaisesti ideologialtaan vastusta keskusvaltaa ja yhteisvastuuta. Näissä äänestyksissä GUE/NGL kuitenkin oli yksimielisesti vastaan, paitsi Vasemmistoliiton meppi äänesti tyhjää. (4)

Puolueryhmittymät europarlamentissa ovat v. 2019 eurovaalien jälkeen muuttuneet.

Samana päivänä hyväksyttiin toinenkin asiaan liittyvä päätöslauselmaa: Mercedes Bresso (S&D, Italia) ja Elmar Brok (EPP, Saksa) ”Euroopan unionin toiminnan parantamisesta hyödyntämällä Lissabonin sopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia”.5

Äänestyskartta oli melko samanlainen kuin äänestettäessä euroalueen budjettikapasiteetista: 329-223 (tyhjiä 83). Suurimmat siirtymät tapahtuivat brittien ja Italian sosialistien sekä Saksan ja Puolan EPP-meppien äänestämisissä. Suomalaiset mepit äänestivät samalla tavoin kuin aiemmassa äänestyksessä.

Loppuvuosi 2017

Toukokuussa 2017 Emmanuel Macron valittiin Ranskan presidentiksi. Hän alkoi voimakkaasti ajaa yhteistä budjettia euroalueelle, yhteistä valtiovarainministeriötä, yhteisvastuullista velkarahastoa ja yhteisvastuuta pankkimaailmaan eurooppalaisen talletussuojan avulla.

Myös komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ”Unioni tila”- puheessa 9/2017 halusi yhteisen budjettilinjan euroalueelle ja että 30.3.2019 pidettäisiin komission tulevista EMU:n syventämisesityksistä päättävä huippukokous. Tällöin pitäisi Junckerin mukaan hyväksyä euroryhmälle yhteinen valtiovarainministeriö ja -ministeri, sekä yhteinen eurooppalainen talletussuoja ja tehdä EVM:sta Euroopan valuuttarahasto EVR.

6.12.2017 Komission esitykset

Joulukuussa 2017 Komissio viimein antoi viiden puheenjohtajan raporttiin perustuvat esityksensä (6):

  • EMU:n viimeistelemisen etenemissuunnitelmaa koskevan horisontaalisen tiedonannon (COM(2017) 821).
  • tiedonannon EU-rahoituksen kehittämisestä (822) ja
  • tiedonannon Euroopan talous- ja finanssiministerin toimen perustamisesta (823) ja
  • asetusehdotuksen EVM:n muuttamisesta Euroopan valuuttarahastoksi (827) (Yhteisen kriisinratkaisurahaston yhteinen 60 mrd varautuminen EVR:n yhteyteen. Yksimielisyydestä 85% määräenemmistöpäätökseen),
  • direktiiviehdotuksen finanssipoliittisen sopimuksen sisällön saattamiseksi osaksi EU-lainsäädäntöä (poikkeaa liittyen rakenteellista rahoitusasemaa koskevan keskipitkän aikavälin tavoitteesta johdettuun vaalikauden sitovaan menokehitysuraan) (824) sekä
  • ehdotuskokonaisuuden rakenneuudistusten tukipaketista.

Käsittely Suomessa

Komission esityksiin suhtauduttiin nihkeästi monessa jäsenmaassa, kuten Euroopan parlamentin äänestysten poliittisesta äänestyskartastakin voi päätellä.

Suomessa EU-asioita käsittelee Eduskunnan suuri valiokunta, jonka lausunnot SuVL 9/2017 vp, SuVL_4/2018 ja SuVL_2/2018 olivat esitysten suhteen varauksellisia ja kriittisiä.

Suomalaisten puolueiden suhtautuminen eroaa toisistaan. Esimerkiksi lausuntoon SuVL_2/2018 liitettiin viisi eriävää mielipidettä. KD ja PS vaativat selkeämmin kielteistä suhtautumista komission esityksiin, Vihreiden mukaan ”Valiokunnan pitäisi ottaa myönteisempi kanta yhteisvastuun ja talletussuojan kehittämiseen”. Vasemmistoliitto haluaisi EVR-muutosta ja Sdp myös, mutta erilaisessa muodossa kuin komissio esittää. Sdp korosti tiukkojen sääntöjen väliaikaista poistamista EMU:n säännöistä, jotta taantumissa voidaan elvyttää.

Tuloksena jäsenmaiden vastustuksesta Eurooppa-neuvoston kokous joulukuussa 2018 saattoi pitkälle menevien esitysten sijaan päättää vain 100 miljoonan euron euroalueen budjettilinjasta. Tulos oli varmasti pettymys komissiolle ja viiden puheenjohtajan raportin esityksiä ajaneille.

Jäsenmaiden talouskehitys

Talouspolitiikan EU-ohjausjakson ns. syyspaketissa syksyllä 2018 komissio totesi, että Italian budjetti poikkeaa erityisen vakavasti neuvoston antamasta suosituksesta. Italian budjettialijäämä olisi komission laskelmien mukaan 2,9% vuonna 2019 ja 3,1% 2020. Siksi liiallisia alijäämiä koskeva menettely olisi ollut perusteltu. Jos siihen olisi menty, Italia olisi joutunut tallettamaan 0,2% bkt:staan sulkutilille, kunnes korjaukset olisi tehty (0,2%= 3,4 mrd euroa). Seuraava sakko olisi 0,5%, eli 8,5 miljardia euroa. Italia kuitenkin suostui lopulta säätämään budjettiesitystään ja siten vältti liiallisen alijäämän menettelyn.

Komissio katsoi, että Belgian, Ranskan, Portugalin, Slovenian ja Slovakian alustavat budjetit vaaransivat kasvu- ja vakaussopimuksen noudattamisen ja saattoivat johtaa merkittävään poikkeamaan julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävältä sopeutusuralta. Komission mukaan lisäksi Espanja vaaransi pääsynsä pois liiallisen alijäämän menettelystä.

Talvipaketissaan helmikuussa 2019 komissio arvioi, että Euroopan talous kasvaa vuonna 2019 seitsemättä vuotta peräkkäin, mutta aiempaa hitaammalla vauhdilla. Työllisyysaste on nyt ennätyksellisen korkea ja työttömyysaste ennätyksellisen alhainen. Julkisen talouden tilanne on myös parantunut kautta linjan, vaikka joissakin maissa velkaantumisaste on edelleen korkea.

Komission talvipaketin mukaan Bulgarialla, Saksalla, Espanjalla, Ranskalla, Kroatialla, Irlannilla, Alankomailla, Portugalilla, Romanialla ja Ruotsilla on talouden epätasapainoja. Kyproksella, Kreikalla ja Italialla on liiallisia epätasapainoja. Komission mukaan Slovenian päivitetty alustava talousarviosuunnitelma ei ole vakaus- ja kasvusopimuksen säännösten mukainen.

Suuri kysymys kasvu- ja vakaussopimuksen uskottavuuden kannalta on joutuvatko liiallisen alijäämän menettelyyn isot jäsenmaat Italia, jossa ollaan taantumassa, ja Ranska, jossa annettiin periksi keltaliivien mielenosoituksille ja budjettialijäämä uhkaa mennä yli 3% tason.

Talvipaketti on osa EU:n talouspolitiikan vuotuista koordinointijaksoa eli talouspolitiikan EU-ohjausjaksoa. Se on jatkoa marraskuussa annetulle vuotuiselle kasvuselvitykselle ja euroaluetta koskeville suosituksille (syyspaketti), joissa asetetaan seuraavan vuoden painopisteet EU:n tasolla. Talouspolitiikan EU-ohjausjakson talvipaketissa huomio on jäsenmaiden tasolla.

Maaraportit muodostavat perustan kansallisille ohjelmille, jotka jäsenmaat laativat huhtikuun puoleenväliin mennessä, ja maakohtaisille suosituksille, jotka komissio antaa myöhemmin keväällä (kevätpaketti).

Kehitys 2019 kevään jälkeen

Euroopan parlamentin vaalit 22-25.5.2019 muuttivat voimasuhteita Euroopan parlamentissa.

EPP sai 187 meppiä, SD 146, entiset liberaalit (ALDE) yhdistyi Macronin liikkeen edustajien kanssa Uudistuva Eurooppa-ryhmäksi 98 (ent.liberaalit ALDE), EU-skeptisiä yhdistämään muodostui uusi ryhmä ID, Identiteetti ja Demokratia 76, Vihreät 67, ECR 62, Vasemmisto 39, Sitoutumattomat 29. Meppien määrä väheni brittien eron seurauksena 705:een.

Yleisvaikutelmana parlamentissa vahvistui kahtiajako, toisaalta federalistien leiri ja jonkin verran myös euroskeptisten leiri.

Komission uuden puheenjohtajan Ursula von der Leyenin ohjelmajulistus ”Kunnianhimoisempi unioni – Ohjelma Euroopalle” jatkoi aiemmin kuvatulla tiellä kohti vahvempaa unionia. Se ajoi viherelvytystä ja oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa, 1000 miljardin euron Kestävä Eurooppa -investointiohjelmaa, yksityisen ja julkisen sektorin rahastoa pk-yritysten listautumisanteihin. Julistuksessa ajetaan myös Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:n syventämistä mm. lähentymistä edistävällä talousarviovälineellä (käytännössä kyseeseen tulee Euroopan valuuttarahasto), yhteisellä talletussuojajärjestelmällä. Sosiaalisten oikeuksien pilariin kuuluisi mm. vähimmäispalkka, yhteinen eurooppalainen työttömyysvakuutusjärjestelmä, ja Euroopan sosiaalirahasto plussan investoinnit, suurten digiyhtiöiden verotus. Von der Leyen esitti myös syvempää puolustusunionia, Euroopan tulevaisuuskonferenssia, joka koronan takia siirtyi sekä Euroopan parlamentin aseman vahvistamista mm. aloiteoikeudella. Kokonaisuudessaan komission uuden puheenjohtajan asennetta kuvaa lainaus ohjelmasta: ”Meidän on siirryttävä kohti Euroopan parlamentin täyttä yhteispäätösvaltaa ja luovuttava yksimielisyyden vaatimuksesta ilmasto-, energia-, sosiaali- ja veropolitiikassa”.

Koronapandemia toi kriisin

Kriisi on aina myös mahdollisuus. Komissio esitti ensimmäisessä talouspaketissaan yhteensä 3390 miljardin euron pakettia, josta valtaosa koostui siitä, että lievennettiin kasvu- ja vakaussopimusten valtiontukisäädöksiä ja annettiin mahdollisuus jäsenmaiden omalle velkaantumiselle (2780 miljardia euroa). Euroopan Investointipankin kautta panostetaan 200 miljardia, työttömyysriskiä vähentävän SURE-rahaston kautta 100 miljardia, EVM:n kautta 240 miljardia euroa ja 70 miljardia suoraa pandemiatukea EU:n budjetista.

Edellisten lisäksi 27.5.2020 komissio esitti 750 miljardin euron elpymisrahastoa (Next Generation EU). Tuosta rahasta jäsenmaiden suoraa tukea olisi 500 miljardia euroa ja 250 miljardia euroa olisi velkaa, jolle ei ole tiukkoja lainaehtoja. Komissio lainaisi tuon rahan markkinoilta eurobondeilla. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että samassa paketissa esitetyt EU:n vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen kohdennetut määrärahalisäykset nostavat EU:n rahoituskapasiteetin yhteensä 1 850 miljardiin euroon.

Jo heinäkuussa päätettäväksi ajetaan komission ja Euroopan parlamentin pitkään ajamia tavoitteita EU:n budjetin kasvattamisesta, eurobondeista, verotusoikeudesta, ja keskusvallan kasvattamisesta.

EU:n budjettiin sisältyviä ”omia varoja” esitetään ”väliaikaisesti” korotettaviksi noin kahteen prosenttiin yhteenlasketusta BKT:sta. Ns. ”omina varoina” esitetään mm. digiveroa, muoviveroa, päästökauppamaksuja, hiilitulleja. Toisin sanoen toteutetaan pitkäaikaista pyrkimystä antaa EU:lle verotusoikeus.

Yhteenvetona esityksestä voi todeta, että kovalla kiireellä – jo heinäkuussa päätettäväksi – ajetaan komission ja Euroopan parlamentin pitkään ajamia tavoitteita EU:n budjetin kasvattamisesta, eurobondeista, verotusoikeudesta, ja keskusvallan kasvattamisesta. Jäsenvaltiot sitoutetaan entistä tiukemmin yhteisvastuuseen, josta on entistä vaikeampi päästä eroon. Italian, Espanjan ja Ranskan julkisen velan arvioidaan kasvavan 115-155 prosenttiin BKT:sta. Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen määräykset ovat roskakorissa. Luottamus siihen, että kaikki jäsenmaat joskus alkavat noudattaa tiukkaa taloudenpitoa, heikkenee senkin takia, että komission esitykset eivät sisällä mitään siihen pakottavaa.

Luottamus siihen, että kaikki jäsenmaat joskus alkavat noudattaa tiukkaa taloudenpitoa, heikkenee senkin takia, että komission esitykset eivät sisällä mitään siihen pakottavaa

Euroopan parlamentin äänestys päätöslauselmasta uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä, omista varoista ja elvytyssuunnitelmasta (2020/2631(RSP)) esitti myös mittavaa elvytys- ja muutosrahastoa, 2000 miljardin euron investointisykäystä ja ”EU:n omien varojen” lisäämistä: yhteinen yhdistetty yhteisöveropohja, digitaalisten palvelujen verotus, finanssitransaktiovero, päästökauppajärjestelmästä saatavat tulot, muovimaksu ja hiilitullimekanismi. Suomalaisista mepeistä tämän puolesta toukokuun täysistunnossa äänestivät Kokoomuksen, Rkp:n, Sdp:n, Vasemmistoliiton  ja Vihreiden mepit, vastaan PS:n ja Keskustan mepit.

EKP:n kautta vastuut kasvavat

Euroopan keskuspankin EKP:n rooli on ollut ja on yhä ratkaiseva euroalueen talouden pelastamisessa edellisen kansainvälisen talouskriisin jälkeen. EKP on pitänyt talouden rahoitusta yllä ”painamalla rahaa” eli ostamalla jäsenmaiden ja yritysten velkakirjoja. Tämä on merkinnyt vastuiden kasvamista Euroopan keskuspankkijärjestelmässä.

Vuoden 2019 lopussa eurojärjestelmän rahapoliittisista syistä hallussaan pitämien arvopaperien määrä oli 2632 miljardia euroa. Siitä omaisuuserien osto-ohjelmassa hankittuja arvopapereita oli vuoden lopussa yhteensä 2 579 miljardin euron arvosta. Jo 2019 lopulla oli havaittavissa taantuman lähestyminen ja EKP aloitti arvopapereiden ostot marraskuussa, ostamalla jäsenmaiden velkakirjoja 20 miljardilla eurolla kuukaudessa. Maaliskuussa näitä ostoja päätettiin lisätä 120 miljardilla eurolla.

Pandemian laukaiseman talouskriisin takia EKP korotti panoksia ja aloitti maaliskuussa aikaisempaa osto-ohjelmaa täydentämään uuden 750 miljardin euron hätärahoituksen, eli ostaa yhä enemmän jäsenmaiden ja yritysten velkakirjoja. 4.6.2020 osto-ohjelmaa korotettiin 1350 miljardiin euroon. EKP arvioi, että euroalueen talous heikentyy tänä vuonna 8,7%. Tämä supistuminen saataisiin kurottua umpeen seuraavan kahden vuoden aikana. EKP:n mukaan tänä vuonna uhkaa deflaatio, ja inflaatio käynnistyisi vasta ensi vuonna noin prosentin tasolle.

Rahapoliittiseen elvytykseen liittyy myös se, että huhtikuun alussa EKP alkoi vaatia pankeilta vähemmän vakuuksia keskuspankkilainastaan. Pankit voivat saada edullisimmillaan lainaa -1% korolla, eli EKP maksaa pankeille, jos ne ottavat lainaa.

Suomen Pankin tase 29.05.2020 sisältää mm. seuraavat saamiset: Rahapoliittisiin operaatioihin liittyvät euromääräiset luotot euroalueen luottolaitoksille 6 280 miljoonaa euroa, rahapolitiikan harjoittamista varten pidettävät arvopaperit 52 999 miljoonaa euroa. Eurojärjestelmän sisäiset saamiset ovat kasvaneet 79 590 miljoonaan euroon.

EKP:n kautta yhteisvastuu kasvaa siis ensi alkuun 2632 miljardista eurosta 1470 miljardilla eurolla. Suomenkin uusi hurja valtionvelan kasvu (arviolta 18,8 miljardia euroa tänä vuonna) rahoitettaneen EKP-velalla. Myöhemmin rahaa painettaneen lisää. Jos Suomi eroaisi eurosta, ongelmaksi tulisi se, että EKP luultavasti antaisi Suomen Pankille näistä jäsenmaiden ja yritysten velkakirjoista heikoimmat. Toisaalta jo nyt esitetään kovaäänisesti, että EKP-velkoja pitäisi ”antaa anteeksi”, toisin sanoen niitä ei tarvitsisi koskaan maksaa korkoineen takaisin.

Ph.D. Esa Erävalo on Kompassi -ajatushautomon hallituksen puheenjohtaja. Hän on aikaisemmin työskennellyt mm. Euroopan parlamentissa MEP Sari Essayah’n avustajana sekä KD-lehden päätoimittajana.

Kuva: Maryna Yazbeck on Unsplash.com

Osia em. artikkelista on julkaistu aiemmin kirjassa EMU: Mistä, minne, miksi? (2019) Lataa kirja ilmaiseksi täältä.