Arto Lahti: Suomen dilemma on kestävä kehitys – kestämätön talous

Suomi panostaa ekologiaan – Norja on ekologis-taloudellinen mallivaltio

Valtioneuvosto asetti vuonna 2015 kestävän kehityksen toimikunnan, jonka puheenjohtaja on pääministeri Juha Sipilä. Taustalla on tavoite nostaa Suomi keskeiseen rooliin YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmassa. ”Kestävän kehityksen painoarvo ja välttämättömyys kasvaa maailmassamme ja kotimaan politiikassa…” (pääministeri Sipilä).

Suomen toimikunnassa ovat mukana hallituksen ja ministeriöiden, eduskunnan, Saamelaiskäräjien, Ahvenanmaan, kuntien ja alueiden, elinkeinoelämän, ammattiliittojen, kansalaisjärjestöjen, kirkon, tieteen ja tutkimuksen, Kansaneläkelaitoksen sekä koulutuksen ja kasvatuksen edustajia. Toimikunnan käytännön työstä vastaa valtioneuvoston kanslian pääsihteeristö ja verkostosihteeristö. Sitran asiantuntijapaneeli tukee toimikunnan työtä[1].

Ilmaston lämpiäminen on huomion keskipisteessä. Ihmisen toiminta tuottaa ns. kasvihuonekaasuja: hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), dityppidioksidi (N2O), HFC-yhdisteet, PFC-yhdisteet ja rikkiheksafluoridi (SF6). Taustalla on laaja fossiilisten polttoaineiden käyttö (lämmitys, liikenne ja teollisuus). Suurin haaste on autoistuminen teollistuvissa maissa. Maailmassa on noin miljardi autoa mutta autojen määrä kasvanee 2,5-kertaiseksi vuoteen 2050 mennessä. Suuri kasvu tapahtuu väkirikkaissa ja ekologialtaan haavoittuvissa maissa kuten Kiina ja Intia. Auton voittokulku jatkuu ja sille on ymmärrettävät syynsä. Liikenteen ja talouden kasvun välillä on vahva riippuvuus, kuten voidaan havaita Euroopan ja Amerikan kehityksessä kuluneen sadan vuoden ajalta. Nopeat rautatiet ovat paras vaihtoehto auton ja lentoliikenteen kasvulle mutta kehitystä hidastaa nopeiden rautateiden vaatimat valtavat investoinnit. Kiina on rakentamassa nopeita rautateitä suunnilleen yhtä paljon kuin muu maailma yhteensä mutta sielläkin valtavat kustannukset ovat kritiikin kohteena.

YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimus UNFCCC rajoittaa teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöjä. Pariisin ilmastosopimus (hyväksytty 12.12.2015) on kansainvälinen sopimus, jonka tavoite on pysäyttää ilmastonmuutos. Pariisin kokoukseen osallistui 195 YK-maata. Sopimuksessa myös sovittiin kehittyneiden maiden ilmastorahoituksessa kehitysmaille, joskin Kiina jäi tästä sivuun ja muutenkin Kiina ja osin Yhdysvallat torjuivat itseään velvoittavat tiukat tavoitteet. Kiinan osuus maailman kasvihuonepäästöistä on luokkaa 12 % eli likimäärin sama kuin EU:n. Yhdysvallat tuottaa noin 20 % päästöistä[2]. Sopimus on tiukka EU:lle mutta suhteellisesti helppo suurille saastuttajille. EU on tässä ottanut vastuuta maailman puolesta. EU:ssa toimii päästökauppa, joka ohjausmekanismina toimii huonosti[3], sillä päästöt lisääntyvät, kun halpa kivihiili on suosiossa eli siis markkinat toimivat.

Vastuullinen suhtautuminen energiankäytön ympäristövaikutuksiin on näkyvin osa kestävää kehitystä koskevaa politiikkaa. Kestävän kehityksen viitekehikko on laajempi ja nojaa aiempiin kansainvälisiin asiantuntijatöihin, joista tärkeitä ovat Brundtlandin raportti ja Rion julistus. Aloitteen uudesta viitekehikosta teki Ranskan presidentti Nicholas Sarkozy vuonna 2008. Työtä johti Nobelisti Joseph Stiglitz, joka mukaan 25-jäsenistä työryhmää kutsutaan nimellä Stiglitzin komissio. Komission raportin[4] (15.9.2009) mukaan hyvinvointi (well-being) on laaja käsite[5]. Raportti tunnistaa 8 hyvinvoinnin komponenttia:

  • Aineellinen elintaso (tulot, kulutus ja vauraus)
  • Terveys, Koulutus
  • Henkilökohtainen toiminta, mukaan lukien työ
  • Äänen saaminen kuuluville politiikassa ja hallinnointi
  • Sosiaaliset yhteydet ja suhteet
  • Ympäristö (nykytila ja tulevaisuus)
  • Turvallisuus taloudellisena kokemuksena
  • Turvallisuus fyysisenä kokemuksena

Stiglitzin komission lähtökohta on se, että hyvinvoinnin yhtä osatekijää kuten esimerkiksi ympäristö ei voida ottaa erilleen vaan on tarkasteltava kaikkia kestävän kehityksen tekijöitä. BKT (Bruttokansantuote) ei toimi, koska se ei mittaa luontopääoman kulumista (metsien, maanviljelysmaan, mineraalien ja pohjaveden väheneminen) tai sotien ja luonnonkatastrofien aiheuttamaa tuhoa. Teolliset mineraalit ovat käyneet niukoiksi. Öljyn niukkuus on hyvin tiedossa ja sama koskee muitakin teollisia mineraaleja kuten kupari tai sinkki. Pohjavesi on loppumassa väkirikkaissa maissa, mm. Meksiko, Intia ja Egypti.

Luontopääoma on tärkeä, koska sitä ei voi korvata muualla pääomalla eikä vaihtaa muuhun pääomaan[6]. Sitä pitää vaalia. Esimerkiksi 30 miljoonan ihmisen Tokio-metropoli on hoitanut infra-hankkeet hyvin ja jopa varautunut tehokkaasti maanjäristyksiin. Toisaalta mikään suurkaupunki tai valtio ei voi varautua maapallon superaktiiviseen geologiseen vaiheeseen, koska se menee kaikkien todennäköisyyslaskelmien ulkopuolelle samalla tavalla kuin sotilaalliset konfliktit tai meteoriitin törmäys. Näitä tapahtumia varten ei ole missään riittäviä keinoja varautua. Esimerkiksi 66 milj. vuotta sitten tapahtunut meteoriitin törmäys synnytti Chicxulubin kraatterin Meksikon Jukatanin niemimaalle ja todennäköisesti tappoi dinosaurukset sukupuuttoon[7]. Tämän suuruusluokan tapahtuma olisi myös ihmiskunnalle kohtalokas.

Kestävä kehitys edellyttää globaalia näkökulmaa. Kehitysmaat nousevat valokeilaan, koska mm. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa luonto rankaisee ankarasti, kun viimeiset suuret puut kaadetaan polttopuiksi. Miten voitaisiin estää Afrikan tai Amazonin alueen puiden hävittäminen? Keskeinen ongelma maailman kaikkien kansojen yhteistyölle on köyhyys, jonka poistamiseksi ei ole löydetty keinoja YK:n Millenium-julistuksesta huolimatta. BKT on riittämätön yksinomaiseksi kestävän kehityksen mittariksi, sillä se mittaa vain kotimaisin tuotantopanoksin tuotettua osaa kokonaistarjonnasta; siitä puuttuvat mittarit kuten tulonjakauma, terveys, ravitsemus, asuminen, vaatetus, työ, koulutus, sosiaaliturva, vapaa-aika ja ihmisoikeudet sekä luonnon ilmaishyödykkeet (ilma, vesi, maa). Siksi saastuttaminen voi BKT-vertailussa olla arvokkaampaa kuin ekologinen tuotanto ja kulutus.

Pohjoismaat ovat kestävän kehityksen mallimaita. Norja on maa, jossa tuotanto siis BKT vaurastuttaa kansaa. Norjan mannerjalusta on maailman energiatehokkain ja ekologisin tuotantoalue; CO2 emissiot ovat 1/3 maailman keskiarvoa pienemmät[8]. Ekofisk-kentän löytyminen 23.12.1969 käynnisti öljyboomin, jonka norjalaiset tulkitsivat ”joululahjaksi” ja sitoivat öljy-kaasu-tulot valtion öljy-eläkerahastoon. Storting myi vuonna 2001 15 % valtion hallussa olevista tuotantolisensseistä valtionyhtiö Statoilille ja Petoro perustettiin hallitsemaan tuotantolisenssejä[9]. Lisenssitulot Norjan öljy-eläkerahastolle, jonka laskennallinen arvo on yli 700 mrd. dollaria, olivat vuonna 2011 20 mrd. dollaria. Varat on sijoitettu noin 8.000 pörssiyhtiöön ja arvokiinteistöihin globaalisti. Öljyalalla työskentelee edelleen liki 200.000 henkilöä. Norjan öljy- ja kaasuteollisuuteen investoitiin vuonna 2012 yhteensä noin 25 mrd. euroa[10].

Öljyn hinta on nyt historiallisen alhaalla mutta Norjan vahvin talouskasvu löytyy öljykenttien tuntumasta Pohjois-Norjasta, kasvu vuonna 2015 6-7 %. Vienti vetää, ja pääosaa näyttelevät maanosan kolmen tuotannossa olevan kentän Nornen (öljy ja kaasu), Skarvin (öljy ja kaasu) ja Snøhvitin (kaasu) lisäksi myös kalankasvatus. Kalanvienti kasvoi 15,6 % vuonna 2015, ja sen odotetaan tulevina vuosikymmeninä kasvavan 4-5-kertaiseksi. Viennin kasvua auttaa heikentynyt kruunun kurssi. Pohjois-Norjan turismi kasvoi 11 % ja siellä on työvoimapula. Opplandin ja Tromssan läänien työttömyysprosentti on 2,4 % ja lähinnä kitkatyöttömyyttä. Myös julkiset investoinnit maan pohjoisosiin ovat korkealla tasolla. Öljyn hinnan lasku alentaa viennin arvoa, mutta madaltuva kurssi tekee norjalaisista tuotteista houkuttelevampia. Pitkällä tähtäimellä on odotettavissa hintatason nousu, sillä Norjan tuotannossa käytetään paljon maahantuotuja komponentteja[11].

Norjaa ei kiusaa työholismi, masennus ja paino-ongelmat. Norja on minimalismin[12] maa. Siellä ihmiset syövät ja juovat kohtuudella ja ovat onnellisia. Esimerkiksi Suomi on tässä oman kulttuurinsa ja historiansa myötä selvästi erilainen, mitä osaltaan selittää jatkuvat sodat. Vaasa-kuninkaiden aikaan Suomeen kohdistui lähes jatkuva sotatila, kun Helsingissä oli usein enemmän sotilaita kuin varsinaisia asukkaita. Helsinki oli sotaleiri eikä voinut kehittyä. Venäjän hallinto oli siunaus, koska silloin oli tilaa kehittyä nykyiseksi sivistys-talousvaltioksi. Onnetonta oli se, että nuori tasavalta joutui käymään kolme sotaa 30 vuoden aikana ”lännen etuvartiona”. Kun olimme saaneet talouden kuntoon, tuli pankkikriisi. Työttömyys on Suomessa pahin kaikista Pohjoismaista. Nuorten taloustilanne lapsiperheissä lähes toivoton; työn saamiseksi on muutettava mm. Helsinkiin, jossa asuntojen hinnat ja vuokrat ovat huippukorkeat. Asumiskustannukset vain jatkavat ylämäkeään, kun ”putkiremonttikupla” realisoituu lähivuosina. Perheet kärsivät mutta kiinteistö-rakennusala ennakoi tekevänsä noin 50 % puhdasta voittoa putkiremonteilla.

Hyvinvointi on laaja käsite

BKT:tä laajempi mittari on kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksi: Index of Sustainable Economic Welfare, ISEW[13], joka perustuu kahden ekonomistin William Nordhaus ja James Tobin jo 1970-luvulla esittämille näkemyksille[14]. ISEW-laskennan lähtökohta on yksityinen kulutus, jota painotetaan tulonjakoa kuvaavalla Gini-indeksillä: Mitä tasaisempi tulonjako sitä arvokkaampi kulutettu euro.  Genuine Progress Indicator, GPI on sosiaali-indikaattori, joka tavoite on korjaata puutteet BKT-laskennassa. Ekonomistit Herman Daly, John Cobb[15] ja Philip Lawn[16] lähtivät hakemaan teoreettisia perusteluita indikaattoreille. Lawn tunnistaa mm. seuraavia kustannustekijöitä:

  • Resurssien ehtymisen kustannukset (Cost of resource depletion)
  • Rikollisuuden kustannukset (Cost of crime)
  • Otsonikadon kustannukset (Cost of ozone depletion)
  • Perheiden hajoamisen kustannukset (Cost of family breakdown)
  • Saastumisen kustannukset (Cost of air, water, and noise pollution)
  • Viljelymaakadon kustannukset (Loss of farmland)
  • Kosteikkojen kadon kustannukset (Loss of wetlands)

GPI:n teoriaperustan loi nobelisti John Hicks[17]. Hänen tavoitteenaan oli mittari, joka vastaa tavallisen kansalaisen käsitystä hyvinvoinnista. GPI-laskennassa BKT:n lisätään arvio kotitaloustyön, vapaaehtoistyön ja vapaa-ajan arvon muutoksista. BKT:tä korjataan alaspäin, jos BKT-nousu on koitunut pienen, ennestään suurituloisen väestönosan hyväksi, ja enemmistön käytettävissä oleva tulo on laskenut. GPI-laskennan pioneeri on Mark Anielski, joka mittasi pitkän aikavälin kestävyyttä (sustainability) Kanadan Albertassa ja havaitsi, että GPI ei kasvanut, vaikka BKT kasvoi[18]. Kanada salli öljysannan kaivuun ja jalostuksen ympäristöongelmista huolimatta, minkä taustalla oli pyrkimys vähentää maan velkaantumista parantamalla energiaomavaraisuutta.

Yhdysvaltoja kokeva analyysi vuosilta 1950–2002 nosti esiin liike-elämän moraalittomuuden (all growth is good agenda) samalla kun tuloerot (income inequality) kärjistyi, terveydenhoito- ja koulutuskustannukset nousivat ja luonnon saastuminen kiihtyi. GPI-hyvinvointi kääntyi laskuun, vaikka BKT kasvoi[19]. Suomessa on laskettu ISEW ja GPI aikasarjat. Suomessa hyvinvointi ja talouskasvu erityivät 1990-luvun alun lamassa ja vaikka BKT kääntyi 1990-luvulla takaisin kasvu-uralle, jäivät ISEW ja GPI alhaisiksi. 1970- ja 1980-luvuilla BKT:n kasvulla mitattu talouskasvu vielä kohensi selkeästi ihmisten hyvinvointia, ei talouskasvu ole enää 1990- ja 2000-luvuilla juurikaan edistänyt tavallisen ihmisen hyvinvointia. Syynä oli se, 1990-luvun alussa pankkikriisissä tehdyt ratkaisut romauttivat Suomessa yrittäjyyden, jonka avulla maa oli nostettu hyvinvointivaltioksi yli sotavuosien.

Kaavio 1: Suomen BKT:n, GPI:n ja ISEW:in kehitys vuosina 1945–2009 per capita vuoden 2000 hinnoin http://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-03-07_004.html?s=6

YK:n piirissä on kehitelty uutta kansainvälistä hyvinvoinnin mittaria, joka ottaisi huomioon useampia tekijöitä ja joka olisi helppo mitata ja käyttää vertailuissa. Keskeisin mittari on HDI (Human Development Index), jonka kehitti ekonomisti Mahbub ul Haq[20]. YK:n kehitysohjelma on julkaissut vuodesta 1993 lähtien HDI-indeksiä vuosiraportissaan. Inhimillisen kehityksen indeksi HDI on kolmen osaindeksin summa:

  • Elinajanodote (Life Expectancy Index)
  • Koulutus (Adult Literacy Index + Gross Enrollment Index)
  • Varallisuus (GDP)

HDI kuvaa kansalaisten hyvinvointia ja se erottelee toisistaan maailman maat. YK korostaa lasten asemaa, jonka perusta on naisten koulutus. Ympäristöasiat näkyvät mittarissa kansalaisten elinajanodotteen kautta. Pohjoismaat ovat kärkimaiden joukossa. Islanti ja Norja ovat johdossa; myöhemmin Islannin varallisuus oli uhattuna kuten 90-luvuna alussa Suomen pankkikeinottelussa mutta maan hallitus valitsi kansalaisten eduksi. Islanti ei suostunut maksamaan ahneiden pankkiirien pelivelkoja ja siksi Islanti on nousussa Norjan rinnalle ekologis-taloudellisena mallivaltiona. Symbolisesti Islannin uskoa itseensä kuvaa osuvasti jalkapallo, jossa Islanti nöyryytti EU-turnauksessa jalkapallon kiistatonta emämaata Englantia.  Afrikan maat ovat pääosin heikkojen maiden joukossa. Afrikan suuri haaste on jatkuva väkivallan kierre ja tämän taustalla on köyhyys, terrorismi ja korruptio. Nämä kaikki liittyvät toisiinsa. Itä-Afrikka on vahvassa nousussa kaikilla mittareilla mutta sen selityksenä ovat ulkomaiset investoinnit ja erityisesti Kiina tekee suuria sijoituksia turvatakseen itselle teollisten mineraalien saannin Afrikasta.

YK:n kehitysorganisaatio käyttää inhimillisen köyhyyden indeksiä (Human Poverty Index) tai WISP (World Index for Social Progress) indeksiä, jossa on 40 mittaria, kuten terveydenhoito, koulutus, terveys, talous, väestörakenne, ympäristö, tasa-arvo, kulttuuri ja puolustus[21]. Saksan tutkimuslaitos (ZUMA) on kehittänyt hyvinvoinnin indeksin EU-maiden vertailuun, joka sisältää 25 mittaria koskien alueita kuten talous, koulutus, työllisyys, sosiaalimenot, elinikä, liikenne, kulutusrakenne ja energian kulutus[22]. Tärkeät asiat liittyvät usein terveyteen, turvallisuuteen ja fyysiseen ympäristöön. Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n vuosien 2004–2005 tutkimuksessa suomalaiset asettivat onnellisuuden osatekijät järjestykseen, jossa perhe-elämä oli tärkein. Toisena tuli hyvä terveys, kolmantena ystävyys- ja ihmissuhteet, neljäntenä rakkauden kokemus ja viidentenä turvattu perustoimeentulo. Vasta sijalta 12 löytyy hyvät tulot ja varallisuus sekä korkea elintaso[23].

Suomi on puhtaan teknologian ”suurvalta”, jolla on omat ”takapihansa”

1YK:n kestävän kehityksen käsite (sustainable development) on joutunut kovan keskustelun kohteeksi, koska mm. Yhdysvallat ja Kiina ovat hyvin selvillä siitä, että maiden energiaintensiivisyys on hankala purkaa sukupolvessa. Suomessa energiaintensiivisyys on liki 3-kertainen maailman keskiarvoon verrattuna, mitä selittää perusteollisuuden laaja tuotanto ja ilmasto. Tästä näkökulmasta Suomi ei ole kestävä[24]. Suomi on panostanut puhtaaseen teknologiaan ja johtavia maita maailmassa. Uusiutuva energia on ydinasia mutta käsitteenä vaikea, koska ei ole objektiivista mittaria uusiutuvalle energialähteelle. Suomessa turve on hitaasti uusiutuva biomassapolttoaine, mutta ei uusiutuva polttoaine kuten puuvarat. Tämä tulkinta rajoittaa turvevarojen käyttöä[25]. Jätteenpoltto on taas uusiutuvaa energiaa, jos poltettava jäte on peräisin uusiutuvasta lähteestä. Suomi on jäämässä EU:n energiapolitiikan maksumieheksi.

Vuonna 2007 Euroopan unioni asetti tavoitteen nostaa uusiutuvan energian osuus 20 %:iin energiakulutuksesta vuoteen 2020 mennessä, mikä tarkoitti jäsenvaltioille keskimäärin 13 prosenttiyksikön lisäystä uusiutuvan energian osuuteen. EU:n pioneeri on Saksa, jossa astui voimaan laki (Erneuerbare-Energien-Gesetz, EEG) vuonna 1991 ja sen myötä syöttötariffijärjestelmä[26] [27]. EU tarkensi vuoden 2008 ilmasto- ja energiapäätöksillä toimia uusiutuvan energian käytön edistämiseksi. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY asettaa Suomelle velvoitteen lisätä uusiutuvan energian osuus 38 %:iin vuoteen 2020 mennessä. EU:n energiatehokkuusdirektiivi (2012/27/EU) sisältää tärkeän tavoitteen parantaa energiatehokkuutta 20 % vuoteen 2020 mennessä. EU kuormitti siis jäsenvaltioita laajasti velvoitteilla, johon kuului mm. energiatehokkuusvaatimusten laatiminen suurelle joukolle tuoteryhmiä, bioenergian ja muun uusiutuvan energian edistäminen sekä kansalaisten asenteisiin, käyttötottumuksiin ja valintoihin vaikuttaminen.[28]

Saksa edistää aurinko-, tuuli- ja biomassaenergian käyttöönottoa ydinvoiman vaihtoehtona, jolloin aiemmin suljettuja 8 ydinreaktoria ei käynnistetä ja loput 9 suljetaan vuoteen 2022 mennessä. Saksa kaavailee kokonaan uusiutuvaan energiaan perustuvaa energiajärjestelmää. Tähän sillä on varaa, sillä Saksa kehittää muita EU-maita nopeammin energiatehokkuuttaan. Saksassa 140 yliopistosta 11 yliopistoa on nimetty huippuyliopistoiksi (Elite-Universitäten)[29], joilla on osallistumisoikeus em. ohjelmiin [30]. EU:n komissio on tehnyt valintansa Euroopan kymmeneksi huippuyliopistoksi, joista 4 osuu Saksaan[31]. Saksassa useita hankkeita meneillään energiansäästön alueella, mm ”European Motor Challenge”, Fraunhofer ISI[32]. Siemens on Saksan sähköteollisuuden tunnetuin yritys, joka on asentanut 20 miljoonaa teollista moottoria. Siemens kannustaa yrityksiä investointeihin moderniin teknologiaan, jonka ongelmaksi koetaan korkeat hankintakustannukset. Kun koneen käyttötunnit ovat yli 3.000 tuntia vuodessa ja taloudellinen pitoaika noin 10 vuotta, ostohinta on 3 % elinkaaren ajan kokonaiskustannuksista ja energiakustannukset 95 %. On siis hyvä syy siihen, että Saksan autoteollisuus käyttää vain energiatehokkaita moottoreita, joka voi vähentää tehohäviötä ja lisää tehokkuutta jopa noin 80 %[33]. Saksan noin 100.000 huipputiedemiestä ovat maan valtti kehityksessä kohti täydelleen kestävää energiantuotantoa ja -käyttöä.

Saksassa energiankulutus oli vuonna 2014 307 Mtoe (Million Tonnes of Oil Equivalent) (17,2 % Euroopan kulutuksesta) ja Ranskan 243 Mtoe (13,6 %). Saksan öljyriippuvuus oli vuonna 2013 33,0 %. Muita suuria primäärienergian lähteitä olivat: kaasu (22,5 %), kivihiili (12,7 %), ruskohiili (11,6 %), uusiutuva energia yhteensä (11,8 %) ja ydinenergia (7,6 %). Uusiutuva energia on kasvussa kuten myös maakaasu. Hiilen osuus on 24,3 % ja fossiilisen energian 76,8 %[34]. Saksa ei voi luopua fossiilisesta energiasta, kun se on päättänyt luopua ydinvoimasta ja 20 % sähköntuotannon kapasiteetista ajetaan alas. Saksa on onnistunut laskemaan fossiilisen energian osuutta sähkön tuotannossa: vuonna 2007 385 Twh ja vuonna 2014 329 Twh (muutos 17,0 %). Silti Saksa on suurin ligniinin (ruskohiili) tuottaja. Saksa tuotti 26,0 % sähköstä ligniinillä ja 19,0 % kivihiilellä vuonna 2013[35].

Uusiutuvan energian tuki ei voi olla pysyvä, koska tuet vääristävät kilpailua. Saksan päätös alaa alas ydinvoima ja korvata se uusiutuvalla energialla maksaa jopa 1.000 mrd. euroa vuoteen 2030 mennessä[36]. Tästä 2/3 syntyy syöttötariffeista, joilla valtio takaa tuottajille takuuhinnan, jonka avulla tuotanto on tarkoitus nostaa kannattavalle tasolle. Itä-Saksan luonnontuhot olivat pääsyy siihen, että Saksa uudisti energiapolitiikansa (EEG, 1991) ja teki järjestelyjä tuotantoyhtiössä ja saattoi voimaan hinnantasausjärjestelmän, jolla suurta tehoa vaativa tehdasteollisuus, rautatiet ja sähköyhtiöt saavat kuluttajia alemmat EEG-maksut, mikä on herättänyt vastustusta. Sähköverkon säätöongelma on vakava, koska aurinko- ja tuulivoima ei tuota tasaisesti ja luotettavasti sähköä[37]. Ranska esimerkiksi on riippuvainen ydinvoimasta (82,3 %), joka on elintärkeä säätövoima. Suomi on suuren perusteollisuuden ja kylmyyden vuoksi energiaintensiivinen ja energian käyttö vuodessa on 5,9 mtpa (= Metric Tonne Per Annum) asukasta kohti. Kanadassa energian käyttö on Suomea suurempi eli 7,1 mtpa mutta Ruotsissa 5,0 mtpa ja Saksassa 3,8 mtpa siis Suomea alempi[38].

Sähköverkkoja on pitkään pidetty tehokkuuden ja edistyksen symbolina. Ne on rakennettu aikana, jolloin energia oli halpaa ja sitä voitiin tuottaa suhteellisen pienessä määrässä suuria voimaloita. Sähköverkko oli suunniteltu jakamaan energiaa yhteen suuntaan. Suomessa verkkojärjestelmän tehottomuuden vuoksi tuhlataan paljon energiaa. Älykäs energiajärjestelmä on Internet, joka integroi energialähteitä mm. tuuli- ja aurinkovoima verkkoon. Yhdysvalloissa Smart Grid -projekti auttaa kuluttajia säästämään 10 % sähkölaskuistaan ja näin vähentää huippukuormituksen käyttötarvetta 15 %. IBM on globaaleja pioneereja.[39] Suomessa sähköverkkojen kehittäminen jäi hyvin vähäiselle huomiolle liki kahden vuosikymmenen ajalle. Kun verkkoja ei kaivettu maan alle Ruotsin tapaan, kuluttajat elivät joka vuosi sen uhan alla, että sähkön jakelu myrskyn tai ukkosen johdosta keskeytyy. Sen sijaan alan suuryhtiö jakoi vuosittain ruhtinaallisesti osinkoja ja johdon etuuksia.

Imatran voima Oy oli palvellut sähkön kuluttajia esimerkillisen hyvin vuosina 1932–1988. Rinnalla toimivat kunnalliset sähkölaitokset. Sähkö oli halpaa ja verkot toimivat. Valtion energiayhtiön vieminen pörssiin oli ”lottovoitto” niille, jotka tiesivät tai aavistivat nopean sähkön hinnannousun. Sähkön kuluttajille se oli katastrofi. Esimerkiksi yösähkön käyttö lämmitykseen hintasubventiolla oli parasta ekologiaa, koska sähköä ei voi varastoida tehokkaasti. Nyt se tuli mahdottomaksi, kun hinta kohosi moninkertaiseksi. Paha virhe oli se, että hallitus päätti vuonna 2013 myydä Fortumin sähköverkot Carunalle, jonka omistaa 80-prosenttisesti kaksi ulkomaista holdingyhtiötä. Suomessa yksityisen monopolin (usein luonnollinen monopoli) valvonta yleisesti tehotonta mutta ulkomailta omistettu yhtiö on oma lukunsa. Siksi on perusteltua väittää ”Sähköverkot kuuluisivat valtiolle”[40]. Toisaalta ministeri Mykkänen korostaa: ”Carunan korotusjupakan takia sähkön siirtomaksujen kertakorotuksiin säädetään katto”. Siirtoverkot jäivät heikkoon kuntoon jo Fortumin kaudella. Ne on korjattava ja siitä kuluttajat maksavat niin, että liki puolet sähkön hinnasta on siirtomaksuja. Suomessa yksityistäminen on nostettu keinoksi parantaa tehokkuutta mutta samalla on sallittu yksityistetyt luonnolliset monopolit, jotka käyvät estotta kuluttajan kukkarolla eikä hallituksella tai kunnilla enää ole keinoja taata kansalaisten hyvinvointia.

Eräs paradoksi on rautatieliikenne, kun tehokkuuden ja kilpailun nimissä on karsittu junavuoroja, vaikka junan käyttö pitäisi olla kestävän kehityksen ytimessä ja monella junayhteydellä kuten ns. länsirata on pitkä perinne. Ruotsi on onnistunut hyvin rautatiekilpailun avaamisessa, sillä liikenne on kasvanut 50 % 10 vuodessa ja kustannukset ovat alentuneet 20–30 %, mikä voidaan investoida palveluihin.[41] Ruotsissa toimii julkisessa juna- ja bussiliikenteessä useita kansainvälisiä yhtiöitä, vaikka valtio-omisteisen SJ:n markkinaosuus on 80 %. DB Arriva voitti vuonna 2011 merkittävän kansainvälisen tarjouskilpailun, joka koskettaa 94 milj. matkustajan integroitua bussi- ja junaliikennettä Suur-Tukholman alueella vuodesta 2013 alkaen. Yhteistyössä liikenneviraston (Storstockholms Lokaltrafik) kanssa DB Arriva on kehittänyt innovatiivisen ja pitkälle integroidun metropolialueiden liikennejärjestelmän, joka tullaan toteuttamaan kahdessa vaiheessa. Järjestelmän avulla DB Arriva optimoi yli 1500 bussin ja junan saapumis- ja lähtöajat, minkä lisää julkisen liikenteen houkuttelevuutta.[42] Ruotsin SJ on menestynyt. Yhtiön omistama Green Cargo on Euroopan johtavia tavarankuljetusyhtiöistä, jolla on 435 veturia ja noin 7000 vaunua.[43] Green Cargo on vahva metsäteollisuuden kuljetuksissa Euroopassa yhteistyössä paikallisten operaattoreiden kanssa.

Englannissa radat yksityistettiin vuonna 1997 mutta otettiin valtion haltuun, kun yksityinen omistaja laiminlöi ylläpidon. Englannissa epäonnistui siirtyminen luonnollisesta monopolista kilpailuille markkinoille. Käytännön asiat ovat usein briteille vaikeita, kun tekninen koulutus on heikkoa. Englannissa junalippujen hinnat ovat nousseet nopeasti, koska  junaoperaattorit voivat voittaa kilpailun lupaamalla valtiolle ylisuuren ratamaksun, minkä yhtiö rahastaa takaisin asiakkailta. Suomessa tavaraliikenne on avointa mutta matkustajaliikenne on ollut VR:n monopoli. Pääkaupunkiseutu voisi olla kilpailun kohteena, kun VR:n liikennöintisopimus loppuu vuonna 2017.[44] Maailman suurin yksityinen joukkoliikenneyritys on Veolia, joka jo nyt toimii Suomessa bussiyhtiönä. Yhtiö on valmis aloittamaan myös junaliikenteen Suomessa. Ongelmia on paljon, koska veturien hankinta on kallis investointi, eikä investointi voi olla kannattava, jos sopimuskausi jää lyheksi (10 vuotta tai alle). Suomessa kilpailuttaminen toteutuu niin, että kaikki toimijat sitoutuvat tarjouksissaan rakentamaan omat erilliset järjestelmänsä, mikä tulee niin kalliiksi, että se estää toisiasiallisen kilpailun rautateillä.[45] Lopputulos voi olla Englannin tapainen lippuhintojen nousu ja palvelujen heikentyminen, jolloin rautatiet menettävät suosiotaan. Näin ekologia tavoitteena vesittyy.

Kestävän kehityksen edistäjänä hallitus on tehnyt  juuri sen mitä pitääkin ja panostaa tulevaisuuteen. Ongelmana on kuitekin se, että moni aiempi valition toimi on mennyt 180-astetta väärään suuntaan. Tehtyjä päätöksiä ei ole edes mahdollista perua, koska vapaakauppa tarkoittaa entistä enemmän sitä, että valtio ei voi heikentää yksityisten yhtiöiden voitto-odotuksia ilman  korvauksia. Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus TTIP (Transatlantic Trade and Investment Partnership) tai TAFTA (Transatlantic Free Trade Agreement) on Yhdysvaltojen/ Kanadan ja EU:n sopimushanke. TTIP on selvästi tarkoitettu täydentämään myös WTO:n sopimusjärjestelmää. Sen tärkeä tavoite on, että Yhdysvallat/ Kanada ja EU voisivat luoda globaaleja standardeja sen sijaan, että transaltlantiset maat ja yritykset joutuisivat vain mukautumaan uusien teollisuusmaiden standardeihin[46]. Samalla EU-maat joutuvat hyväksymään pitkälle menevän liberalismin, mikä entisestään rajoittaa valtioiden jo muutenkin vähäistä päätöksenteon pelivaraa. Tämä voi tulla yllätyksenä SOTE-asioissa, sillä Suomessa ei ole panostettu palvelujen standardisointiin ja standardihinnoitteluun kuten mm. Ruotsissa.

Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virén esittää synkkiä arvioita Suomen taloudesta. Matti Virénin mukaan kasvuluvut ovat pieniä. Muutos parempaan ei ole tapahtunut ja velka jatkaa kasvuaan ja vienti on ongelmissa. Autokaupalla menee paremmin ja asuntomarkkinoilla on kasvua, jolloin syntyy kuva investointien kääntymisestä kasvuun mutta merkkejä tuotannollisten investointien käynnistymisestä ei ole[47]. Kyseessä on BKT-laskennan luoma harha erityisesti talojen korjausrakentamisessa. Suomen noin 2 miljoonasta asunnosta noin 10 000 on vuosittain putkiremontin kohteena ja tahti kiihtyy. Asunto-osakeyhtiössä osakkaat maksavat putkiremontin vastikeperusteen mukaan eli normaalisti huoneiston neliömäärien suhteessa. Suomeen on syntynyt ”kiinteistömafia”, joka kaikilla keinoin ajaa mahdollisimman kallista putkiremonttia ainoana vaihtoehtona. Näin BKT kasvaa mutta samalla viedään kaatopaikalle talojen rakenneosia ja kalusteita kiihtyvään tahtiin eli ekologia jää täysin toissijaiseksi toisin kuin muissa Pohjoismaissa. Asuntojen omistajille ja vuokralaisille tämä tarkoittaa suoranaista katastrofia, sillä harvoilla on varaa maksaa remontit, jotka vielä enemmän ja vähemmän epäonnistuvat. Syynä on kalkyyli: 50 % puhdasta voittoa ja vain 10–20 % korjaustyöhön ja materiaaleihin siis laadun ja ekologia tekemiseen. Perheiden ostovoima romahtaa ja taas alan ”tekijämiehillä” on asiaa verokeitaiden pankkikonttoreihin.

VIITTEET:

[1] Ympäristöministeriö 1.10.2015. Tiedote

[2] http://ilmasto.org/ilmastonmuutos/usein-kysytyt-kysymykset/usein-kysytyt-kysymykset-ilmastonmuutoksen-torjumisesta

http://jaakkojuhaniojaniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153478-paastokauppa-euroopan-suurin-huijaus

[3] http://areena.yle.fi/1-2049954

http://jaakkojuhaniojaniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/153478-paastokauppa-euroopan-suurin-huijaus

[4]Työhön osallistui myös nobelisti Amartya Sén ja joukko eri alojen asiantuntijoita Stiglitz, Joseph, Sen, Amartya & Fitoussi, Jean-Paul: Report by the Commission on the Measurement of Economic Performance and Social Progress. www.stiglitz–sen–fitoussi.fr

[5] Stiglitz & al. 2009, 14–15 .

[6]. Paul Hawken, Amory Lovins, and L. Hunter Lovins (1999) Natural Capitalism: Creating the Next Industrial Revolution, New York: Little, Brown and Company.

[7]http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/asteroidi-tai-komeetta-varmistumassa-dinosaurusten-tuhoajaksi/

[8]http://www.energy-pedia.com/news/norway/new-148747

[9]www.ifri.org/files/Energie/Harbo.pdf

[10]http://m.taloussanomat.fi/kommentit/201242449?n=11’ http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=255429&contentlan=1&culture=fi-FI

[11]http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=341779&contentlan=1&culture=fi-F

[12]John Naish (2009) Enough: Breaking free from the world of more Amazon.

[13] Daly, H. & Cobb, J. (1989) For the Common Good. Beacon Press, Boston.

[14] Nordhaus, W. and J. Tobin (1972) Is growth obsolete? Columbia University Press, New York.

[15] Daly, H., Cobb, J. & Cobb, W. (1989) For the Common Good: Redirecting the Economy toward Community, the Environment, and a Sustainable Future, Boston: Beacon Press.

[16] Lawn, P. (2003) A theoretical foundation to support the Index of Sustainable Economic Welfare (ISEW), Genuine Progress Indicator (GPI), and other related indexes, Ecological Economics 44 (2003) 105-118.

[17] Hicks, J. (1946) Value and Capital, Second Edition. Clarendon, London

[18] Anielski, M. (2001) Advantage or Illusion: Is Alberta’s Progress Sustainable?,. Encompass Vol. 5, No. 5, July/August 2001.

[19] Venetoulis, J. & Cobb, C. The Genuine Progress Indicator 1950-2002 (2004 Update), Sustainability Indicators Program March 2004 www.RedefiningProgress.org

[20] Haq, Mahbub ul (1995) Reflections on Human Development. New York: Oxford University Press.

[21] Estes, Richard J. (1988) Trend in World Social Development. Praeger Publishers, New York.

[22] Vogel, Joachim & Wolf, Michael (2004) Index för internationella välfärdsjämförelser:

Sverige I täten. Välfärd 2004:1, 7-14

[23] Torvi, Kai & Kiljunen, Pentti (2005): Onnellisuuden vaikea yhtälö. Evan kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2005. Helsinki: Yliopistopaino.

[24]http://finland.fi/public/default.aspx?contentid=160041

[25]http://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-04-18_004.html?s=2

[26]Vuoden 2012 syöttötariffit vaihtelivat: 3.4 senttiä/ kWh vesivoima ja 24.43 3.4 senttiä/ kWh ylin PV-tuotannolle. Suurin tuki on katolle sijoittuvalle pientuotannolle (alle 0,3 MW) 24,43 senttiä/ kWh ja pienin 18,33 senttiä/ kWh voimaloille (yli 1 MW). Lähituotannossa verkkomaksu jää pois. PV-puistoille syöttötariffi on alhaisin. http://www.germanenergyblog.de/?page_id=8617

[27]Aurinkosähkön tuottajien tuki loppuu, kun kapasiteetti on saavuttanut 52.000 MW ja viimeistään vuonna 2020. http://www.germanenergyblog.de/?page_id=8617

[28]http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2013/20130124

[29]HU Berlin, University of Bremen, University of Cologne, TU Dresden, University of Tübingen, RWTH Aachen, FU Berlin, Heidelberg University, University of Konstanz, LMU Munich ja Technical University of Munich.

[30]http://www.bmbf.de/de/1321.php

[31]Technische Universität München, Albert-Ludwigs-Universität Freiburg/Karlsruhe (Freiburg/Karlsruhe) ja Universität Heidelberg. European Commission: Third European Report on Science & Technology Indicators 2003, Towards a Knowledge-based Economy ftp://ftp.cordis.europa.eu/pub/indicators/docs/3rd_report.pdf

[32]http://www.isi.fraunhofer.de/isi-de/index.php

[33] ”Energy costs accumulated over a motor’s service life far outweigh the price of the motor itself,” reports André Prätzel of VW Plant Service. ”The exchange of drive components and the use of frequency converters are important. But systematic energy optimization produces even better results,” says Michael Schweinle of Siemens Industrial Solutions and Services. Industrial Motors – Siemens Global Website www.siemens.com/…/industrial_motors.htm

[34]http://www.renewablesinternational.net/preliminary-primary-energy-consumption-data-for-2013/150/537/75717/

[35] Schiffer, H.W., 2014, The Flexibility of German Coal-Fired Power Plants Amid Increased Renewables, Cornerstone, http://cornerstonemag.net/the-flexibility-of-german-coal-fired-power-plants-amid-increased-renewables/

[36]On selvää, että kyseessä on vasta arvio, sillä jos sähkön markkinahinta laskee, summa kohoaa.

[37]http://www.taloussanomat.fi/energia/2012/08/20/saksan-vihrea-energia-tuleekin-kivihiilesta/201236028/12

[38]http://data.worldbank.org/indicator/EG.USE.PCAP.KG.OE

[39]http://www.hydrogenics.com/about/

[40]http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/sahkoverkot-kuuluisivat-valtiolle/

[41] Euroopan komissio, Lehdistötiedote, Bryssel 30. tammikuuta 2013 – IP/13/65

http://ec.europa.eu/finland/news/press/130130b_fi.htm

[42]http://www.deutschebahn.com/en/group/im_blickpunkt/3197152/arriva_swedish_20130108.html

[43]http://www.greencargo.com

[44]yksityistäminen ei sovi junaliikenteeseen

http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2012/08/31/yksityistaminen-ei-sovi-junaliikenteeseen/201236768/145

[45] Violian Suomen toimitusjohtaja Vihavaisen mukaan Veolia haluaa hyödyntää kokemuksia joukkoliikenteen järjestämisestä. Veolia toimii juna- kuin bussiliikenteessä ja täydentää tarjontaansa taksibusseilla ja kutsubussella. Yhtiöllä on ohjausjärjestelmä, jonka avulla bussit ohjataan rautatieasemille, kun juna tulee. Järjestelmä reagoi siihen, jos junat ovat jostakin syystä myöhässä. www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/ranskalaisjatti-on…/1677257

[46] https://www.foreignaffairs.com/articles/united-states/2013-07-10/getting-yes-transatlantic-trade

[47] http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/viren%20ennuste-53234