Teknologiaperusteinen kasvupolitiikka osa 1. Suomen kasvustrategian heikkoudet

Arto Lahti, prof. emeritus

Suomi oli 2000-luvulla innovaatiopolitiikan mallimaa. 2010-luvulla T&K-panostus laski, mitä selittää Nokian talousvaikeudet sekä painopisteen siirto soveltavasta tutkimuksesta yliopistotutkimukseen, minkä TEM-virkamiesraportti nostaa esiin. Suomelle asetettu T&K-tavoite (4 % per BKT) edellyttäisi, että T&K-menot olisivat vuonna 2030 yli 12 mrd. euroa. Tämä tarkoittaa 170 milj. euron vuosilisäystä.

Joseph Schumpeter teki eron radikaalien innovaatioiden (creative descruction) ja jatkuvan parantamisen (creative accumation) välillä. Digi-vallankumous vaatii molempia. Kyse on yleiskäyttöisestä teknologiasta (general-purpose-technology), joka muuttaa maailmaa laajasti kuten sähkön käyttöönotto noin sata vuotta sitten.

Innovaatiokilpailu on kilpailua mittakaavalla (economies of scale). Euroopan IT-yritykset ovat jääneet mittakaavassa jälkeen GAFA-yhtiöistä (Google, Apple, Facebook, ja Amazon) ja Aasian vastaavista. Tätä kuvaa platform-yhtiöiden yhteenlaskettu pörssiarvo: Pohjois-Amerikka yli 3.000 mrd. dollaria, Aasian ja Tyynenmeren alue liki 1.000 mrd. dollaria ja Eurooppa alle 200 milj. dollaria. Pörssiarvot edustavat sitä, missä maanosassa sijoittajat odottavat olevan markkinavoittajat, joilla digi-taloudessa on hallitseva asema globaalisti (”winner takes it all”).

Teknologian monimutkaisuus merkitsee, että teollisten arvoketjujen vertikaalinen integrointi ja rajapinnat (platforms) ovat ratkaisevia maan kilpailukyvylle. Suomi on onnistunut vertikaalisten arvoketjujen integroinnissa ja optimoinnissa. Tästä on osoituksena metsän ja metallin uusi nousu. Alat ovat samat kuin ennen mutta ne ovat uudistuneet jatkuvan parantamisen on metodilla. Suomi on tuotannon tehokkuuden ja tuotantohyödykkeiden huippumaa, mutta globaali kuluttaja on meille kaukainen toisin kuin Ruotsille, jossa mm. IKEA kalustaa koteja eri maissa.

Suomen haaste on luoda uuden talouden yhtiöitä, jolle on ominaista kasvavat rajatuotot (increasing returns). Tätä Nokia edusti 1990-luvulla. Digitalisaatio ja siihen liittyvä tekoäly ja automaatio tarkoittavat sitä, että digi-intensiivinen tuote tai palvelu on halpaa tuottaa mutta kallista kehittää. Nykyinen 5. teknologia-aalto perustuu IT-teknologiaan, johon liittyvät laajasti käytetyt laitteet (tietokone, puhelin, palvelin jne.) ja jotka on jo kytketty pilveen tarjoten monia uusia funktioita kuten some-palvelut. Uusi aalto on tullut kuin varkain, mutta se on jyrkästi erilainen. Se tarjoaa monimutkaisia, suorituskykyisiä ja laajoja digijärjestelmiä, jotka ovat kytkettävissä toisiinsa (IoT), automatisoitavia ja älykkäitä. (ITIF käyttää nimeä CAS system: Connected, Automated, Smart.)

Suomessa CAS-haaste on tunnistettu. Suomi on kaukana suurista innovaatioiden valtavirroista. CAS-innovaation voimana on ekosysteemi (economies of scope). Kaliforniassa on huippuyliopisto (University of California) ja ekosysteemi, jossa on huippuosaajia enemmän kuin Suomessa asukkaita. GAFA-yhtiöt olisivat myös Suomelle kanava globaalimarkkinoille. Ne voivat mullistaa monia toimialoja. Ruotsissa Yhdysvaltojen huippuyliopistot ja –yritykset ovat vahvemmin läsnä kuin Suomessa. Kistan ICT-klusteri Ruotsissa on tästä esimerkki. Siellä aistii maailman teknologia- ja business-virtaukset. Kauppasodan uhka ja muuttunut geopolitiikka voisivat olla lisäperustelu GAFA-yhteistyölle.

Toisaalta avainteknologioita tulisi olla laaja kirjo, koska radikaali innovaatiopolku ei aina ole ennustettavissa. Liiketoimintamallien kirjo on rikkaus. Esimerkiksi Pohjoismaissa havaitsin kenttätutkimuksissa, että siellä ns. ”auringonlaskun alojen” kriisi voitettiin minikonsernimallilla, siis fuusioitiin esim. viisi heikosti menestyvää metalli-, puu- tai muovituoteyritystä.

Suomi on lähihistoriansa ajan onnistunut teknologian soveltajana. Digiteollisen murroksen äärellä teollisten keksijöiden tukijärjestelmät ja kannusteet on saatava kuntoon (suuryrityskeksijät, itsenäiset keksijät ja pk-yrittäjät). Innovaatiot ovat avainsana, eikä siinä ole varaa elitismiin, mikä on Suomessa maan vaiva. Toisaalta on riski, että digitransformaatio ja tuottavuuskasvu heikkenevät, jos soveltavaan T&K-työhön ei saada syntymään suuria ohjelmia. Siinä Nokia ja kumppanit ovat edelleen tärkeitä.

TEM-virkamiesraportti ehdottaa, että nykyinen tutkimus- ja innovaationeuvosto korvataan kasvun ja osaamisen neuvostolla. Tässä on viisauden siemen. Yliopistot eivät ole niitä, jotka laajassa kirjossa kehittävät käyttöinnovaatiota, joita tarvitaan, jos suurvallat päätyvät kauppasotaan. Olisi kehitettävä tuontia korvaavaa tekniikkaa. Siinä käytännön ammattilaisen panos on arvokas. Näillä eväillä vientiteollisuuden johdolla Suomi nousi maailman kilpailukykymittausten kärkeen Ruotsin kanssa. Startup-yhtiöiden edistäminen on keino nopeuttaa talouden digitransformaatiota. Kauppasota voi sulkea toisen pääväylän ulkomaisille pääomasijoituksille. Olisiko syytä panostaa kansalliseen keksintötoimintaan? Eräs keino voisi olla itseoppimismalli keksijän ammattitutkinnolle ja keksijän palkintojärjestelmä.

Arto Lahti on Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun yrittäjyyden professori emeritus.

Artikkeli on ensimmäinen osa artikkelisarjaa teknologia- ja kasvustrategioista.

Kuva: Mike Flynn / Pixabay