Tekniikan kehitys luo mahdollisuuksia tuotannon demokratisoinnille

Esa Erävalo, PhD

Kristillisdemokraattisiin keskeisiin periaatteisiin kuuluu sekä poliittisen että taloudellisen vallan hajautus. Pyrkimys on taata vapaa kilpailu ja estää sekä taloudellisen että poliittisen vallan keskittyminen, harvainvaltaistuminen.

Ajatushautomo Kompassin julkaisemassa kirjasta ”Yhteinen hyvä – Johdatus kristillisdemokratiaan” selviää tarkemmin, miksi subsidiariteetin eli lähivastuun periaate on kristillisdemokratiassa keskeinen, mutta tässä artikkelissa keskitytään siihen, miten tekniikan kehitys saattaa auttaa pääsemään takaisin hajautettuun yhteiskuntaan.

Takaisin, koska teollisen vallankumouksen myötä alkoi voimakas keskittymiskehitys. Silloinen mekaaninen tekniikka johti suuriin tuotantolaitoksiin ja siitä seurasi valtava taloudellisen ja poliittisen vallan keskittyminen. Suuret yksiköt pystyivät käyttämään koneita ja energiaa tehokkaimmin ja pärjäsivät pienimmillä palkkakustannuksilla.

Mutta onko näin yhä? Onko tekniikan suunta muutettavissa eli tekniikka skaalattavissa nykyistä pienimuotoisemmaksi? Mitkä teknologiat tulevat vaikuttamaan yhteiskuntaamme voimakkaimmin seuraavien vuosikymmenten aikana?

Suomen eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on kehittänyt tulevaisuudentutkija Risto Linturin johdolla teknologian ennakointimenetelmän. Tukena on ollut Facebook-ryhmä ”Tulevaisuusvaliokunnan Radikaalit teknologiat -joukkoistus”.

Teknologian arviointimenetelmä tarkastelee uusia kehityskulkuja sekä teknologia- että tarvelähtöisestä näkökulmasta. Vuosien mittaan tämän ”nelitasomallin” pohjalta on ilmestynyt useita raportteja (TUVJ 2/2013, TUVJ 6/2013, TUVJ 11/2014, TUVJ 1/2016, TUVJ 2/2016). Menetelmä osoittautui toimivaksi ja kykeni ennustamaan sadan teknologian vaikuttavuuden todennäköisyyttä siten, että TOP 1-25 ryhmään arvioidut teknologiat olivat kehittyneet nopeimmin, TOP 26-50 teknologiat seuraavaksi nopeimmin jne.

Viimeisin tulevaisuusvaliokunnan raportti on TUVJ 1/2018 ”Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037 – Yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia”. Raportissa on liitteineen yli 500 sivua ja raportin digitaalisessa versiossa on yli 3000 linkkiä taustamateriaaleihin. Yritän antaa raportista yleiskuvaa siltä kannalta, miten sen tulokset ennakoivat mahdollisuuksia demokratisoida tuotantoa.

Risto Linturi on kansanomaistanut ajatuksiaan myös 20 lyhyen videon avulla, mutta kovin laajasti eivät nekään herättäneet keskustelua. (“20xTulevaisuus”, Tekniikka & Talous, heinäkuu 2018). Linturin johtopäätökset ovat kuitenkin yhteiskuntapoliittisesti merkittäviä.

Yleiskuva raportin menetelmästä

Raporteissa yhteiskunnan arvot on tiivistetty 20 arvonluontiverkostoksi eli tarpeiden määrittelyksi. Teknologiakorit on pisteytetty sen mukaan miten hyvin ne näitä tarpeita tyydyttävät. Arvonluontiverkostot on pisteytetty niiden kehitysvauhdin mukaan.

Teknologiakorit voivat olla keskeisessä asemassa useassa arvonluontiverkostossa. Teknologiakorit on pisteytetty omalla laskukaavalla ennakoidun vaikuttavuuden ja kehitysnopeuden suhteen. Näin saadaan teknologiakoreille vaikuttavuusodotusindeksiarvot kussakin arvonluontiverkostossa.

Raportissa on hyödynnetty myös Geelsin ”sosioteknisen transition” mallia. Eräs päätuloksista on kuvata siirtymä nykyisistä teknologian valtaregiimeistä tulevaisuuden haastajaregiimeihin. Silloin korostuu, että kyse ei ole pelkästään teknologian muutoksesta vaan samalla muuttuvat sosiaaliset rakenteet ja niiden sääntely, liiketoimintalogiikat, ammatit ja käyttökulttuurit. Teknologian muutos muuttaa sitä miten syömme, asumme, miten tuotamme tai hankimme energian, materiaalit, tavarat, elämykset, turvallisuuden jne.

Meneillään olevat laajat teknologiset muutokset näyttävät kytkeytyvän erityisesti aurinkoenergiaan, autonomisiin robotteihin, virtuaalitodellisuuteen, hahmontunnistukseen, jakamistalouteen, sisäviljelyyn, DNA-teknologiaan, nanomateriaaleihin, kvanttitason tietotekniikkaan ja robotisoituun valmistukseen.

Merkittävin tulos kristillisdemokraattisen arvoperinteen kannalta on, että teknologian käyttö saattaa ennen näkemättömällä tavalla hajautua ja teolliseen toimintaan nykyään liittyvä suuruuden ekonomia purkautua.

Robottiautot hajauttavat yhteiskuntarakennetta

Robotisoituminen etenee nopeasti. Muutaman vuoden sisällä maanteillä alkaa liikkua robottiautoja, joita ihmisen ei tarvitse enää ohjata. Siitä on monia etuja. Turvallisuus lisääntyy, sillä nykyisin autoilu tappaa 1,3 miljoonaa ihmistä vuodessa. Linturi arvelee autoilun muuttuvan vähitellen palveluksi ja autoyhtiöiden alkavan myydä kyytejä autojen sijasta. Suomessa pärjättäisiin tällöin enintään miljoonalla autolla nykyisten kolmen miljoonan sijaan, ja säästöjä tulisi 10-20 miljardia euroa vuodessa. Linturin mukaan vapautuisi myös noin miljardi tuntia vuodessa ratista kiinni pitämisestä.

On selvää, että robottitakseilla matkakustannukset ovat merkittävästi pienemmät kuin nykyisillä takseilla, koska enää ei tarvitse maksaa kuljettajien palkkoja. Tällä on merkittäviä vaikutuksia yhteiskuntarakenteeseen: muuttotappiokuntien syrjäiset asunnot muuttuvat jälleen arvokkaammiksi. Kaupungeissa parkkipaikkoja voidaan vähentää ja kaupunkirakennetta voidaan tiivistää. Esimerkiksi kauppojen ympärillä ei enää tarvita isoja pysäköintialueita.

Tavaraliikenteessä isot supermarketit toimivat nyt edullisimmin, kun pakkaaminen ja purkaminen on kallista. Linturin kuvaamassa tulevaisuudessa älykkäät robotit pakkaavat ja purkavat tavarat tehokkaasti ja samaan kuljetukseen saadaan erilaista tavaraa,  minkä seurauksena kuljetuskustannukset halpenevat ja kustannusero pienten ja suurten kauppojen välillä pienenee.

Tulee myös huomattavasti nykyistä edullisemmaksi kuljettaa tavara kaupasta kotiin: robotti kerää tavarat robottiautoon, jolloin niitä ei enää kannata itse lähteä kaupasta hakemaan. Tavaroita aletaan yhä useammin kuljettaa myös droneilla, nelikoptereilla. Tavaraliikenteen automatisointi on erityisen hyödyllistä haja-asutusalueilla.

Verkkokauppa haastaa jo nyt fyysisen kaupassa käynnin. Tiedonkäsittelykapasiteetin kasvaessa jokaiselle tavaralle voidaan antaa yksilöllinen numero ja tavaran tiedot voivat olla pilvipalvelussa. Kun esimerkiksi kännykällä osoittaa tavaran tägiä, tavara kertoo mihin se on matkalla, erilaisista ominaisuuksistaan, onko se myytävissä mihin hintaan tai vuokrattavissa. Yksilöllisesti tuotettujen tavaroiden valmistustavat, materiaalit, kaupat, huoltohistoria ja muu elinkaari voidaan kirjata hajautetusti lohkoketjuun.

Tavaroista voi Linturin mukaan tulla omia kauppapaikkoja, jotka hoitavat oman hallintansa, jopa oman markkinointinsa ja tilitykset. Esimerkiksi robottiauto voisi tässä visiossa alkaa itse operoimaan itseänsä.

Mitä yksinkertaisemmin maksut sujuvat ja mitä helpommin tavaran käyttö voidaan siirtää toiselle, sitä useampi tavara kannattaa siirtää vaihdantatalouden piiriin ja sitä vähemmän kannattaa itse omistaa tavaroita. Ei tarvitse säilyttää vanhoja tavaroita, joita ei itse enää käytä, ja tavarat halpenevat niiden kierrätyksen lisääntyessä.

Tavaroiden tuotanto hajautuu

Johdonmukaisena suuntana on lisätä yhä enemmän älyä muihinkin koneisiin, jolloin ne mukautuvat joustavasti uusiin tilanteisiin ja tarpeisiin. Joustavat robotit kykenevät tekemään joka kerta erilaisen tavaran tai tehtävän sen sijaan, että yksinkertaiset robotit nyt toistavat samoja liikkeitä osana pitkää tuotantoketjua. Kaivinkoneen, lumiauran tai muun robotin voi tekniikan edistyessä jättää itsekseen hääräämään samalla tavalla kuin robottiruohonleikkurin tai robottipölynimurin nyt.

Tekoäly, syväoppiminen, konenäkö ja algoritminen oppiminen mahdollistavat sen, että robotit pystyvät itsekseen kulkemaan työkohteeseen, hahmottamaan ja mallintamaan sen ja arvioimaan tuleeko niiden tekemästä työstä hyvää jälkeä.

Yhä enemmän siis saadaan joustavia robotteja, jotka kykenevät tekemään erilaisia tavaroita. 3D-tulostimet voivat tehdä joka kerta erilaisen tavaran. Lyhyet sarjat tulevat edullisiksi, kun tuotantolinjat joustavat. Yhä isompi osa tarve-esineistä voidaan tehdä paikallisesti. Esimerkiksi monet pikkukaupan myymät tavarat voidaan tehdä sen takahuoneessa. Älykkäät, joustavat robotit mahdollistavat pienten tuotantolaitosten kilpailukyvyn, kun logistiikkakustannukset pienenevät, varsinkin varaosissa.

Lisääntyvän koneälyn myötä yksilöllinen tuotanto lisääntyy, jolloin saadaan juuri omaan jalkaan sopiva kenkä tai oman vartalon muotoihin sopivat vaatteet. Kiertotalous vaikuttaa tavaroiden raaka-aineisiin, kun voidaan hyödyntää vanhaa uuden raaka-aineena.

Myös elintarviketuotanto hajautuu. Pelloilla tai kasvihuoneissa etäohjattavat robotit auttavat istuttamisessa, rikkaruohojen kitkemisessä, kastelussa ja sadonkorjuussa. LED-valon avulla mahdollistuu sisä- ja kerrosviljely. Lihaakin voidaan kasvattaa bioteknisin menetelmin esimerkiksi ravintoloiden kellaritiloissa. Biomateriaalien 3D-tulostuksen avulla pystytään valmistamaan luonnollisen näköisiä ruokatuotteita. Ravinnon tuotanto voidaan silloin nykyistä helpommin sopeuttaa yksilön ravintoaineiden tarpeeseen.

Edellä mainitun sähköistyvän liikenteen ja robottien myötä sähköenergian tarve kasvaa. Energian tuotanto voi tulla edullisemmaksi hajautettuna, kun ei enää tarvita kallista sähköverkkoa, josta kotitaloudet maksavat nykyisin enemmän kuin sähköstä.

Energiaa tuotetaan Linturin mukaan yhä enemmän paikallisesti uusiutuvilla energiavaroilla. Aurinko-, tuuli-, vesi- ja biokaasuvoima jne. yleistyvät, koska laitteet halpenevat ja energialähteet ovat lähellä vähentäen siirtokustannuksia. Akkujen ja aurinkopaneelien hyötysuhde paranee, ja akkuihin varastoinnin lisäksi aurinkoenergialla voidaan tuottaa suoraan polttonestettä, joka saadaan säilöön talveksi. Talvella polttokennoilla tai mikroturbiineilla voidaan sitten tuo energia saada käyttöön korkealla hyötysuhteella.

Uusien materiaalien mahdollisuudet

Meidän on päästävä eroon metalli-, sementti- ja öljyteollisuuden hiilidioksidipäästöistä, joten joudumme väistämättä lisäämään kierrätystä ja siirtymään uusiin materiaaleihin. Ilmasta voidaan kerätä hiilidioksidia ja käyttää entistä enemmän biomateriaaleja. Esimerkiksi puulle voidaan saada uusia ominaisuuksia, kuten teräksenlujuus tai jopa läpinäkyvyys. Uusista raaka-aineista nanohiilet ja hiilikuidut voivat olla 100x terästä lujempia. Jos nanohiilillä ja biologisilla johdoksilla voidaan korvata nykyiset metallit, ei tarvita enää kaivannaisia.

Synteettisen biologian avulla saadaan uusia geenimuunneltuja organismeja ja parannetaan niiden avulla materiaalien valmistusta. Tällaiset mikrobeja hyödyntävät tuotantotavat ovat skaalattavissa pienimuotoisiksi, eli hajautettavissa.

Myös rakennusmateriaalit kehittyvät, eli vaikkapa nanohiilet mahdollistavat kevyitä ja lujia rakenteita, ja niiden avulla pintojen ja rakennusten 3D-tulostus yleistyy. Sekin on skaalattavissa pienempiin yksiköihin.

Mittalaitteet pienenevät ja tulevat edullisiksi

On selvää, että tekniikan edistyessä laitteissa anturit pienenevät, tulevat tarkemmiksi ja ”älykkäämmiksi”. Mitä älykkäämpiä työkaluja saadaan kehitetyiksi sitä enemmän siirrytään omavaraistalouteen. Yhä useampi kykenee tuottamaan itselleen sähkön ja ravinnon ja jopa diagnosoimaan itsensä ja tuottamaan lääkkeet itselleen. Kyläyhteisön jäsenet voivat paikallisesti tehdä toisilleen suunnilleen kaiken mitä tarvitsevat.

Jo nykyisin on mahdollista saada suuri määrä kehon toimintojen mittalaitteita. Tulevaisuudessa voimme tehdä yhä enemmän testejä kotona, jopa enemmän kuin mihin tällä hetkellä kyetään keskussairaalan laboratorioissa. Voidaan seurata omaa terveydentilaa, ravitsemusta, ja oman perimän perusteella saada yksilöllisen ohjeen siihen, mitä pitää syödä, eli mitä ainesosia tarvitaan ravinnossa.

Mittalaitteilla potentiaaliset taudit ja taudinaiheuttajat saadaan hyvin varhaisessa vaiheessa kiinni.

Linturin mukaan voidaan vaikkapa sylkeä pieneen, kännykkään sijoitettuun mittalaitteeseen, ja kännykkä kertoo onko kyseessä virus vai bakteeri ja mikä lääke tai antibiootti tarvitaan. Tällaisten itsediagnostiikkalaitteiden avulla voidaan mennä suoraan apteekkiin, jos vain yhteiskunta hyväksyy laitteiden antamat lääkemääräykset.

Tulevaisuudessa saamme esimerkiksi kännykkään laajan joukon muitakin mittalaitteita, jotka yhdessä tekoälyn kanssa tekee päätelmiä lähiympäristöstämme avuksemme. Infrapunatutkalla voidaan osoittaa mansikoita ja saada selville, mitkä niistä ovat makeita mitkä happamia. Tai osoittaa drinkkiä baarissa ja vehje kertoo onko siinä tyrmäystippoja tai montako prosenttia alkoholia. Tuottaja voi itse analysoida pienillä laitteilla esimerkiksi kotiviljelmiensä laatua ja optimoida tulokset tekoälysovellutusten avulla.

Kauko-ohjaus, etävalvonta, -opastus ja -viihde lisääntyvät

Kauko-ohjaus, etävalvonta, etäopastus ja etäviihde muuttuvat esimerkiksi VR/AR lasien avulla (VR virtual reality, virtuaalitodellisuus, AR, augmented reality, laajennettu todellisuus). Virtuaalitodellisuus on yksi asia, laajennettu todellisuus toinen ja robotit kolmas asia. Osa roboteista tulee olemaan hyvin viihdyttäviä. Linturi mainitsee esimerkin, että jos kävellessäni kaupungilla haluan nähdä kaikki ihmiset rokokooasuissa, virtuaalilasit vaihtavat kaikille rokokooasut. Loputon määrä elämyksellisyyttä voidaan näin saada aikaiseksi, mikä mielestäni väistämättä lisää viihteen koukuttavaa vaikutusta.

Merkittäviä apuvälineitä ovat erilaiset etäläsnäolorobotit. Hoitaja näkee virtuaalilasien kautta mitä robotti näkee ja voi liikkua robotin kehossa ja mennä vanhuksen luokse. Vanhus voi jutella hoitajan kanssa robotin välityksellä.

Kun voi etävaikuttaa, ei tarvitse istua tuntikausia autossa tai lentokoneessa. Satelliittiyhteyksillä pystytään kauko-ohjaamaan laitetta jopa toisella mantereella. Jo nykyvälineillä voidaan nähdä kauko-ohjattavan laitteen ympäristö. Vaikkapa muusikko voi etäältä robotin kautta soittaa livemusiikkia, jolloin ei tarvitse maksaa matka-ajasta ja muista järjestelyistä.

Huoltokäynnit ja kunnossapitotyöt voidaan tehdä entistä enemmän etänä. Mestari voi nähdä kisällin laajennetun todellisuuden läpi, lasien kameran läpi, kaiken sen minkä harjoittelija näkee ja harjoittelija voi nähdä mestarin haamukädet edessään tekemässä sen mitä pitäisi tehdä. Näin voidaan etänä opastaa ketä tahansa. Myös tekoäly voi tukiälynä opettaa ja avustaa ihmistä, jolla on puutteelliset tiedot ja taidot.

Tukiäly tekee meistä enemmän samantaitoisia, väittää Linturi. Muurarin korvan takana voi olla tekoäly opastamassa maalariksi. Yhä useampi asia kannattaa tehdä itse.

Tutkinnot eivät enää osoita, että osaa sen mitä nopeasti muuttuvassa maailmassa tarvitaan.

Nettiin tulevat kaikkien maailman yliopistojen kaikki mahdolliset kurssit ja alakoulusta lähtien kaikki oppitunnit ja ne voi siellä suorittaa. Ne ovat uusimpia versioita ja kiinnostavimpien opettajien opettamia. Voidaan keskustella, sparrata ja tehdä simulaatiotyötä.

Pitäisi syntyä järjestelmä, että opin voisi hankkia mistä tahansa ja riippumaton taho tarkistaisi osaaminen antaisi todistuksen osaamisesta. Oppimisesta tulee jatkuva elämäntapa netin ja tekoälyn avulla.

Tekniikan valtava kehitys ja voima voi vaikuttaa tarkoituksellisuuden ja merkityksellisyyden tunteeseen. Perimän muuntelu jopa aikuisessa ihmisessä muuttaa ihmistä omaksi luojakseen. Elinikää voidaan kasvattaa geenitekniikan, kantasolujen ja kasvatettujen elinten avulla. Uudet tekniikat voivat muuttaa kulttuuria ja ihmistä entistä itseriittoisemmiksi. Itse arvioin, että ihmiskunnan hybris kasvaa, ja ihminen kuvittelee olevansa itse itselleen riittävä jumala. Aivan kuten aikoinaan syntiinlankeemuskertomuksessa kuvattiin. Kertomuksessa Baabelin tornista, todettiin, että yhdistyneelle ihmiskunnalle tulee kaikki mahdolliseksi ja nyt ihmiskunta on Internetin ja muiden yhteyksien kautta yhdistyneempi kuin koskaan.

Lähivastuun haasteet

Risto Linturin mukaan iso teknologiamuutos johtaa riippumattomuuteen ajasta ja paikasta eli irtoamiseen maantieteestä. Palveluiden ja tavaroiden tuotanto kyetään uuden tekniikan avulla tekemään entistä hajautetummin. Uusi teknologia edistää siten kristillisdemokraattista tavoitetta lähivastuusta ja ihmisen omasta vapaudesta ja vastuusta. Toimintoja voidaan hajauttaa yksilöille, perheille ja lähiyhteisöille niin elintarvike-, energia- kuin tavaratuotannossa kuin liikenne-, terveys- ja koulutuspalveluissa. Suurista yksiköistä voidaan siirtyä pienempiin. Yhteiskuntarakenne voi hajautua. Tämä tuo päätösvallan lähemmäksi ihmisiä.

Tämä kaikki on hyvää ja muutosta, joka on hidasta, mutta kiihtyvää, ja pidän sitä paitsi väistämättömänä, myös edistettävänä.

Erilaisten intressien yhteentörmäystä ei kuitenkaan mielestäni voi välttää. Mainittujen tekoälyn, robottien, mittalaitteiden ja monimutkaisten ohjelmistojen jne. kehittäminen ja tuottaminen vaatii paljon keskitettyjä resursseja. Monimutkaisten tuotantolaitteiden, ohjelmistojen ja -alustojen valmistus ja huolto itsessään on toistaiseksi erittäin keskittynyt. Pysyykö tekniikan kontrolli ja käytön veloitus siis jatkossakin suurilla yhtiöillä? Alustojen myötä tulee palveluja, normitusta ja standardia kunnan ja maan rajojen ulkopuolelta, mutta miten saada alustat riittävän vapaiksi ja edullisiksi, etteivät ne estä hajautusta? Hajautuksen kannalta olennaista on vapauttaa tieto mahdollisimman yleisesti ja vapaasti saatavaksi ja sovellettavaksi.

Tekniikan kehitys mahdollistaa yhä pienemmälle joukolle ihmisiä paitsi yhä suuremman hyödyn, myös yhä suuremman  haitan aiheuttamisen. Rikollinen toiminta saa käyttöönsä uudet välineet usein ensimmäisten joukossa. Kyberhyökkäykset yleistyvät. Sodankäynnin ja terrorismin luonne muuttuu. Robotit voidaan ohjelmoida tuhoamaan ja hyödyllistenkin robottien, kuten robottiautojen, toimintaa voidaan häiritä. Miten estetään vaikkapa haitallisten virusten ja muiden mikrobien valmistus ja levitys, kun kotona voidaan muuntaa mikrobien perimää ja dronien avulla vaikkapa pernaruttoa voidaan viedä vaikkapa tuuletuskanavien ottoaukoille?

Ensimmäisenä tulee mieleen valvonta. On entistä tarkemmin valvottava dronien kuljettamia lasteja. Toisaalta on ilmiselvästi vaarana, että myös julkisen vallan valvonta tiukentuu tekniikan antamien uusien keinojen avulla, kuten voimakkaan valtiovallan Kiinassa. Kykeneekö keskitetty valvonta kunnolla reagoimaan hajautettuihin riskeihin? Toinen suunta on, että yksilöllistä turvallisuutta rakennetaan tekoälyn ja kannettavien havaintovälineiden avulla.

Jos yhteiskuntaa katsoo kyberneettisenä järjestelmänä, hajautus vakauttaa sitä, mutta tekniikan mahdollinen tuhovoima toisaalta tekee järjestelmän yhä epävakaammaksi.

Tässä kehityksessä ihmisten yleinen eettinen ymmärryksen taso tulee yhä tärkeämmäksi, jotta kykenemme elämään yhdessä. Yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden on pakko korostua. Tärkeintä tekniikan murroksessa onkin ihmisten tietotaidon ja eettisen harkinnan kehittäminen. Tässäkin mielessä kristillisdemokratian periaatteille tulee entistä enemmän kysyntää.

Esa Erävalo, Ph.D.

Artikkeli on aikaisemmin julkaistu englanninkielisenä Euroopan Tieteiden ja Taiteiden Akatemian (European Academy of Science and Arts) julkaisussa Revisiting Values and Rights in a Digitalising World. Editors Juhani Laurinkari, Felix Unger and Zoltan Tefner. EASA 2019. Kirjaa on tilattavissa prof. Juhani Laurinkarilta (juhani.laurinkari (ät) uef.fi )

Artikkelikuva Matthieu Joannon on Unsplash.com